Jos näkisin omin silmin sekä rikoksen että sen tekijän,
tekijä olisi mielestäni ilman muuta syyllinen tekoon. Näin ei kuitenkaan näytä lain
mukaan olevan. Asiaa on tullut ihmeteltyä monesti eri viestimiä seuratessa, ja se konkretisoitui
osuvasti, kun lehden sivulla oli kolme saman verbin sisältävää otsikkoa
(Helsingin Sanomat 4.10.).
Poliisi epäilee
ammuttua puukotuksesta
Maahanmuuttajia
epäillään ammutun ilmakiväärillä
Poliisimurhasta
epäillyn omasuutta ei takavarikoida
Kahdessa ensimmäisessä jutussa tapahtumia yhä selvitellään, eikä
kaikista seikoista tiedetä varmasti. On täysin ymmärrettävää, että siinä
vaiheessa vielä epäillään.
Kolmannessa jutussa sen sijaan on kyse kesäkuussa
sattuneesta Vihdin piiritystilanteesta, jossa piiritetty lopulta ampui yhden poliisin.
Tekijän henkilöllisyys selvisi, kun hänet löydettiin kodistaan. Hän oli ampunut
myös itsensä.
Otsikko kuitenkin kertoo, että tämä nimeltä mainittu tekijä on (siis
kaikista tosiseikoista huolimatta) edelleen vain epäilty, vaikkei asiassa luulisi
olevan enää mitään epäilemisen aihetta. Tuntuu järjenvastaiselta käyttää samaa
sanaa tekijästä, joka varmasti tiedetään, ja täysin tuntemattomasta tekijästä,
joka on esimerkiksi päässyt pakenemaan tietymättömiin tapahtumapaikalta.
