keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Hämärää terminkäyttöä



Jos näkisin omin silmin sekä rikoksen että sen tekijän, tekijä olisi mielestäni ilman muuta syyllinen tekoon. Näin ei kuitenkaan näytä lain mukaan olevan. Asiaa on tullut ihmeteltyä monesti eri viestimiä seuratessa, ja se konkretisoitui osuvasti, kun lehden sivulla oli kolme saman verbin sisältävää otsikkoa (Helsingin Sanomat 4.10.).

Poliisi epäilee ammuttua puukotuksesta

Maahanmuuttajia epäillään ammutun ilmakiväärillä

Poliisimurhasta epäillyn omasuutta ei takavarikoida
 
Kahdessa ensimmäisessä jutussa tapahtumia yhä selvitellään, eikä kaikista seikoista tiedetä varmasti. On täysin ymmärrettävää, että siinä vaiheessa vielä epäillään.

Kolmannessa jutussa sen sijaan on kyse kesäkuussa sattuneesta Vihdin piiritystilanteesta, jossa piiritetty lopulta ampui yhden poliisin. Tekijän henkilöllisyys selvisi, kun hänet löydettiin kodistaan. Hän oli ampunut myös itsensä.

Otsikko kuitenkin kertoo, että tämä nimeltä mainittu tekijä on (siis kaikista tosiseikoista huolimatta) edelleen vain epäilty, vaikkei asiassa luulisi olevan enää mitään epäilemisen aihetta. Tuntuu järjenvastaiselta käyttää samaa sanaa tekijästä, joka varmasti tiedetään, ja täysin tuntemattomasta tekijästä, joka on esimerkiksi päässyt pakenemaan tietymättömiin tapahtumapaikalta. 

Vasta tuomarin nuijan kopautus muuttaa tilanteen ja tekee varmasta epäillystä virallisesti syyllisen rikokseen.