Kirjat ovat alkaneet kadota hyllyistä ja hyllyt kodeista.
Kun satunnaisesti selaa jotain sisustuslehteä, esitellyissä asunnoissa ei enää
juuri kirjahyllyä näe. Jos näkee, kaluste on kevyt, avonainen ja enimmäkseen
täytetty koriste-esineillä tai millä tahansa muulla kuin kirjoilla. Tai sitten
seinään on näön vuoksi kiinnitetty jokunen taso muutamaa kirjaa varten.
Kirjattomuuden kannalta tämä tietenkin on ymmärrettävää,
mutta kirjahyllyn toisen tehtävän kannalta sen katoaminen on sääli. Jos ei asu
paksujen tai ainakin hyvin ääntä eristävien seinien ympäröimänä − kuten harva
kerrostalossa kai asuu −, joutuu pähkäilemään erilaisia ratkaisuja. Silloin koko
seinän peittävän kirjahyllyn omistajaa sopii kyllä kadehtia.
Voi olla hämmentävää vuosikausien ja jokusen naapurin
jälkeen huomata, että seinät ovatkin tänä aikana ohentuneet. Jos aiemmin ei
tullut kiinnittäneeksi mitään huomiota niiden takaisiin asujiin, voi yhtäkkinen,
päivittäiseksi muuttunut ovien läime ja ikkunan helinä yllättää ikävästi. Asunnon
tärähdellessä tuntuu kuin olisi joutunut maanjäristysalueelle.
