Aina joulukuussa jaettavan Nobelin rauhanpalkinnon saajat
ovat presidenttejä, ulkoministereitä, lääkäreitä, ihmisoikeusaktivisteja, laki-
ja tiedemiehiä sekä humanitaaristen järjestöjen edustajia. Joukkoon on mahtunut myös ainakin kirjailija, paronitar ja opiskelijatyttö.
Tuleeko joskus valokuvaajan vuoro? Ehdotettu ainakin on: ”He’s
treated like royalty at the Nordic Lights
Festival, an organisation that has nominated the war photographer for the
Nobel Peace Prize every year for the 10 years of its existence −−” (British Journal of Photography 24.4.2015).
Mies, jota verkkoartikkelin mukaan on ehdotettu useita
kertoja rauhanpalkinnon saajaksi, on amerikkalainen kuvajournalisti James Nachtwey. Moninkertaisesti muilla
tavoin palkittu Nachtwey on kiertänyt maailman kriisialueita 30 vuotta ja kokenut,
miten ”sydän särkyy kerta toisensa jälkeen” sen vuoksi, mitä on joutunut
näkemään. Hän sanoo kuviensa olevan silminnäkijätodistuksia tapahtumista, joita
ei saa unohtaa ja joiden ei koskaan pitäisi antaa toistua.
Nachtwey kertoo artikkelissa, että ennen ryhtymistä
sotakuvaajaksi piti ymmärtää tosiasiat: Vaaratilanteesta ei ilman muuta selviä hengissä,
eikä siinä vaiheessa enää kannata kysellä ”miksi olen täällä”. Kuoleman
mahdollisuus on hyväksyttävä ennen sitä.
Ensimmäisen kerran tällainen tilanne tuli eteen
sisällissotaa (1983−2009) käyneessä Sri Lankassa, jossa Nachtwey joutui
taistelujen keskellä piileskelemään kolme viikkoa katolisessa luostarissa. Sieltä löytämänsä kirjan
avulla hän yritti pitää ajatuksensa kurissa siihen asti, että löysi pakotien.
Kirja kertoi nuorista rakastavaisista, Romeosta ja Juliasta.
Helmikuussa 2015 nyt pian 68-vuotias kuvajournalisti
vastaanotti jälleen yhden kunnianosoituksen, The American Society of Magazine Editorsin myöntämän elämäntyöpalkinnon
(Lifetime Achievement Award). Kiitospuheessaan
itseään korostamaton palkinnonsaaja sanoi olevansa vain yksi muiden samaa työtä
tekevien journalistien joukossa: Heidän tehtävänsä on vaaroista ja vaikeuksista
huolimatta levittää tietoa maailman kriiseistä ja ihmiskohtaloista, jotta ymmärrys
lisääntyisi ja asiat sen myötä muuttuisivat.
Kertomansa mukaan James Nachtwey ei ole koskaan katunut
uravalintaansa. Kaikki on ollut vaivan arvoista.
○ ○ ○
Tämän vuoden rauhanpalkinnon saajaa ei enää voi ehdottaa,
sillä aika umpeutui helmikuun alussa. Kuka tietää, ehkä Nordic Light Festival -organisaatio
teki sen taas. Nobel-komitea ei anna ehdokkaiden nimiä julkisuuteen kuin vasta
50 vuoden kuluttua, mutta nimeäjillä itsellään ei kaiketi
salassapitovelvollisuutta ole. Jos nyt haluaa saada virallisia tietoja
aiemmista ehdokkaista ja ehdottajista, on palattava 1960-luvun puoleen väliin
asti.
Ihmisyyden ja rauhan puolesta voi taistella myös visuaalisin keinoin,
näyttämällä sodan aiheuttamia inhimillisen tuhon jälkiä. Riittääkö se koskaan
vakuuttamaan rauhanpalkinnosta päättäviä? Voiko väkevä kuva milloinkaan todella
kilpailla tärkeysjärjestyksestä painavan sanan kanssa? Pitäisi voida, jos
ymmärretään, että kyse ei sittenkään ole vain kuvasta, vaan myös kuvaajan näkemyksestä ja konkreettisista teoista. Aivan kuten niillä muilla
jo palkituilla.
○ ○ ○
