Seurapelit yhdistetään yleensä joulunaikaan, aivan kuin se
olisi ainoa hengähdystauko vuodessa. Ihmiset kuitenkin viettävät vapaa-aikaa
muulloinkin, ja erinomainen tapa tehdä niin on istua yhteisen pelipöydän
ääreen.
Mielestäni pelaamisessa yhtä tärkeää kuin seura ovat käsin
kosketeltavat pelivälineet. Kortit, erilaiset pelinappulat tai paperi ja kynä −
ne pitää tuntea sormissa, kuten kirjan tai lehden sivut niitä käännellessä.
Ystävien kaapin päällä on pino lauta- ja muita pelejä.
Pinosta riittää moneen makuun, mutta jos minä saan valita, valitsen mieluiten sanapelin,
jossa lautaa täytetään kirjainlaatoilla ristikon tavoin. Tässä pelissä kaksikin
osanottajaa riittää.
Toiseen suosikkiini mahjongiin
pelaajia tarvitaan neljä. Sitä tulee pelattua harvemmin, ja edellisestä kerrasta
onkin valitettavasti jo vierähtänyt aikaa. Viimeksi peli tuli vastaan lukiessani Rakastetun johtajan seikkailuista elokuvien maailmassa: joutessaan myös hän istahti pelaamaan mahjongia.
Kiinalaisen mahjongin iästä ei ole varmuutta, mutta pitkin
maailmaa se lähti leviämään 1920-luvulla. Wikipediassa se mainitaan tavallisen kansan harrastukseksi, ainakin kiinalaisen
sivistyneistön mielestä. ”Parempi” väki kehtaa tunnustaa pelaavansa gota, josta nyt myös Suomessa on puhuttu.
○ ○ ○
Mahjong ei ole aivan niitä yksinkertaisimpia säännöiltään.
Itse asiassa oppaiden mukaan mitään yhtä säännöstöä ei olekaan. Pelaamaan
opetellessani noudatettiin niitä, jotka pelinomistajien englanninkielisissä
ohjeissa annettiin. Lisäksi ystävät tunnistavat jonkin verran kiinalaisia
merkkejä, mutta pelata voi ilman tällaista tietämystä − siis jos on länsimaiset
ohjeet. Hieman hankalan alun jälkeen peli alkoi kerta kerralta käydä
mielenkiintoisemmaksi.
Erilaisten sääntöjen ohella täyttä yksimielisyyttä ei näytä
olevan myöskään termeistä. Kielitoimiston
sanakirjan mukaan pelin nimi kuitenkin suomalaisittain kirjoitetaan mahjong.
Koristelluista laatikkomaisista pelivälineistä, joista oppaissa käytetään sanaa
tiili, Kielitoimisto käyttää sanaa laatta. Mielestäni tiili kuvaa pientä paksuhkoa
palikkaa paremmin. Sitä paitsi pelin alussa näistä palikoista rakennetaan
suljettu muuri, jonka luontevasti mieltää tiilimuuriksi.
Pelin aikana muuri vähitellen purkautuu, kun kukin pelaaja aina
vuoronsa aluksi nostaa siitä yhden tiilen. Yhdestä on aina myös luovuttava,
paitsi jos nostetulla voittaa pelin. Voittoon vaaditaan täydellinen 14 tiilen
mahjong-käsi, jossa on neljä kolmen tiilen yhdistelmää ja yksi pari.
Mahjongin ääressä ei kannata olla hätähousu ja kiirehtiä
kelloa. Tai voi pelata amerikkalaisin säännöin: vain niin monta jakoa kuin
huvittaa. Aina on tietenkin mahdollista,
että huvittaa enemmänkin kuin on jakojen vähimmäismäärä esimerkiksi japanilaisessa
pelitavassa (8 jakoa) tai kiinalaisessa (16 jakoa). Tällöin jokaiselle neljälle pelaajalle tulee joko
kaksi tai neljä jakovuoroa.
○ ○ ○
Kilpailuhenkisimmät voivat mitellä jopa maailmanmestaruudesta: Wikipedian mukaan mahjongista tehtiin Kiinan aloitteesta kilpailulaji vuonna 1998, ja ensimmäiset MM-kisat pidettiin vuonna 2002 Tokiossa. Kilpailuja varten on laadittu yhdenmukaiset säännöt. Lisäksi maailmanmestaruusturnauksissa, joissa pelataan rahapalkinnosta, on omat sääntönsä.
