Malmit ja mineraalit ovat nykyään entistäkin halutumpaa tavaraa, ja siksi kiihkeästi etsitään ja hamutaan omaksi alueita, joista louhia hupenevia rikkauksia. Vielä 1800-luvulla erään kuningatar Viktorian aikalaisen mukaan kaukana toisaalla oli jotain arvokkaampaa kuin kaivokset. Jäätyään kiivaan kehityksen jalkoihin se ei monikäyttöisyydessä liene löytänyt vertaistaan.
Mikä on tämä ihme ja kumma, jonka eri osia on käytetty sekä herkkiin vaakoihin, levysoittimien neuloihin, lamppujen hehkulankoihin että hius- ja ihovoiteisiin? Sen osista on valmistettu myös kirjoitusvälineitä, nuolia, soittimia, koreja, telttoja, sadetakkeja ja -hattuja, huonekaluja, maataloustyökaluja, kalaverkkoja, räystäskouruja, ruumisarkkuja ja jopa vesijohtoverkostoja. Nykykuluttajalle tutumpia saattavat olla neulelangat ja -puikot sekä materiaalista joko kokonaan tai osittain tehdyt valmisvaatteet.
Viime vuoden marraskuussa siitä tehdyt rakennustelineet valitettavasti edesauttoivat suurpalon leviämistä useaan tornitaloon Hongkongissa.
Vaikkei ihmeaines kestänytkään tulen hyökkäystä, sen lujimmalla osalla on kuitenkin sota-aikana vahvistettu betonia teräksen sijasta, koska sen ansiosta kantavuuden sanotaan kasvavan 3−4-kertaiseksi.
Tästä aikoinaan lähes kaikki elämisen tarpeet täyttäneestä aineksesta voidaan lisäksi valmistaa niin juotavaa, syötävää ja syömäpuikkoja kuin myös myrkkyä. Mitä vielä jää listasta puuttumaan, jääköön. Kyseessä on kasvi nimeltään bambu.
Aasiassa yleisellä, nopeakasvuisella bambulla on kaiken muun ohella ollut tärkeä osa itäisen alueen taiteessa ja historiankirjoituksessa. Muinaisen Kiinan viralliset asiakirjat kirjoitettiin nekin bambuliuskoille (jianeille) ennen silkistä tehtyjä kirjoja. Niiden sanotaan olevan yhä lukukelpoista materiaalia arkeologisissa tutkimuksissa.
Tietoa kasvien käytöstä ja yhteydestä maailmanhistorian kehitykseen on koonnut Bill Laws kirjaansa 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa (2010, ens. suom. 2012; 2024). On helppo ymmärtää, miksi hän nostaa käyttötavoiltaan hengästyttävän monimuotoisen bambun korkealle. Hän myös rinnastaa bambun ja kookoksen hyödyllisyyden ja monikäyttöisyyden, mutta tuskinpa kookos sentään samaan yltää. Kiintoisin yksityiskohta tämän kasvin käytössä liittyy sekin sota-aikaan: kookospähkinän sisältämää steriiliä nestettä on II maailmansodan vaikeissa oloissa käytetty jopa tiputusnesteenä haavoittuneiden hoidossa.
Vaikuttavasta alueellisesta historiastaan huolimatta bambun merkitys on ollut koko maailmassa vähäisempi kuin esimerkiksi vahvasti orjatyöhön liittyneiden puuvillan ja sokeriruo’on. Nykyään bambu tunnetaan länsimaissa lähinnä pandojen ruokana ja Kiina toisaalta muovikrääsän ja muiden halpatuotteiden, toisaalta muun muassa teknologian ja rakentamisen ansiosta nopean talouskasvun maana.
Bambun lukuisista käytännöllisistä hyödyntämismahdollisuuksista luettuaan on vaikea innostua mausteena tunnetusta sahramista. Lawsin mukaan ”Sillä on suuri merkitys ihmisen toiminnalle kiinalaisesta lääketieteestä kankaiden ja riisin värjäämiseen”.
Kankaiden ja riisin värjäämisen takia kerätään ja kuivatetaan biljoonittain sahramia tuottavia kukkia vain niiden kolmen luotin tähden, joita yhdessä kukassa kasvaa. Luulisi vastaavaa väriainetta saatavan jostain helpomminkin ja edullisemmin. Miksi riisi ylipäänsä pitää värjätä?
Laws lainaa toista kirjoittajaa 20 vuoden takaa: ”Ihmiskunta on käyttänyt vuosituhansien mittaan ruoakseen 3 000:a (oik. 3 000:ta) kasvilajia: nykyisin noin 20 kasvilajia ruokkii suurimman osan ihmisistä.” (Tony Winch, Growing Food: A Guide to Food Production, 2006)
Kenties tämän ajan ruoantuotantokysymyksiin vastauksia haettaessa on otettu askelia taaksepäin ja laajennettu taas valikoimaa. Joka tapauksessa valinnanvaraa näyttäisi olevan riittämiin niillä, joille kelpaa vain kasvisravinto.
Kasvissyöjien siinä missä muidenkin on hyvä muistaa, että kasvit voivat olla myös voimallisia pahiksia. Suurimpiin niistä kuuluvat muinaiset sanikkaiset, joiden fossiilisoituneista jäänteistä syntyy hiiltä. Kivihiilienergia mahdollisti 1700-luvulla teollisen vallankumouksen mutta aloitti saman tien ilmastoa ja maapallon elinoloja kiihtyvään tahtiin vahingoittavan tuhotyönsä.
