Ne lähtee syksyin, palaa keväisin. Cygnus cygnus ei turhaan piilottele komeuttaan eikä voisikaan: äänekkäällä toitotuksellaan se ilmoittaa jo hyvissä ajoin, että pois alta, täältä tullaan.
Kahdella perättäisellä vierailulla kahden eri järven rannalle oli ilo huomata, että laulujoutsenet sentään olivat vielä löytäneet tiensä tutuille tienoille. Kummassakin paikassa asukkaat olivat jo alkukesän mittaan ihmetelleet muiden vesilintujen puuttumista lähes kokonaan. Missään ei näyttänyt uiskentelevan edes tavallisista tavallisinta sorsapoikuetta.
Siinä mielessä laulujoutsenet siis pelastivat kesävierailut. Toisessa näistä paikoista yksin järven yllä lentänyt valkolintu kävi tekemässä näyttävän äkkikäännöksen juuri mökin edustalla. Myöhemmin palatessaan se imitoi Finnairin konetta lentäen matalalla hieman alaviistoon − kuin valmiina laskeutumaan illaksi kotiin.
Toisella järvellä joutsenpariskunta teki yksittäisen ohilennon. Yhtäkään sen isompaa perhekuntaa ei näkynyt kummassakaan paikassa yhteisellä uintiretkellä. Kaiketi pariskunnalla ei vielä edes ollut jälkeläisiä: tuskin vanhemmat olisivat lähteneet kahdestaan hummailemaan ja jättäneet jotakuinkin vastasyntynyttä poikuettaan yksin.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että 1940-luvun lopulla Suomessa
arveltiin olevan jäljellä enää viitisentoista pesivää laulujoutsenparia. Niiden
tietoisesta tuhoamisesta johtunut kato oli siis todella hurja. Wikipedian
mukaan useita vuosia laulujoutsenen kuvaamista yrittänyt eläinlääkäri ja luontokuvaaja
Yrjö Kokko (1903−1977)
rinnasti kirjassaan Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu (1950) sen katoamisen sivistyksen katoamiseen. Onneksi tuo uljas laji teoksen ansiosta saatiin elpymään.
Osittain samaan päätelmään sivistyksen katoamisesta voi tulla, kun ajatellaan nykyistä luontokatoa ja sen aiheuttajia. ”Sivistynyt” ihminen ei ehkä aina tuhoa yhtä suoraviivaisesti kuin laulujoutsenta tuhottiin, mutta hän on kuitenkin keksinyt lukuisia tapoja käyttää luontoa hyväkseen niin, että lopulta ihmisen saamat hyödyt muuttuvatkin haitoiksi luonnolle. Sivistys alkaa hiipua siinä vaiheessa, kun haitat kyllä tunnistetaan, muttei edes hätätilanteessa enää olla valmiita luopumaan siitä, mihin on jo totuttu.
Ampuuko sivistynyt ihminen kissapedon vain saadakseen sen nahan seinälle? Mitä pitäisi ajatella siitä, että elävien sarvikuonojen sarviin porataan radioaktiivista ainetta ehkäisemään sarvikauppaa (Helsingin Sanomat 27.6.2024)? Sarvikuonoa itseään ei enää auta, vaikka kaupanteko pysähtyisikin tullitarkastuksessa, jos sen sarvi kuitenkin on ehditty katkaista.
Havisten halki ilman lentäkäätte / Tekoja luokaa, maita valaiskaa / Mut talven poistuneen kun täältä näätte / Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa.
(Eino Leino: Lapin kesä)
