Ei sattumien tarvitse aina niin ihmeellisiä olla. Sattuman
hetkeen sisältyy silti ainakin pieni ihme, kun kaksi erillistä tapahtumaa osuu
ajallisesti hyvin lähekkäin.
Esimerkiksi radiossa sanojen virrassa kuuluu sana, jonka
olen lukenut lehdestä joko sekuntia aiemmin tai luen sen heti kuulemani jälkeen.
Kerran mietin tarttumista vuosia sitten lukemaani kirjaan,
tanskalaisen Christian Jungersenin
psykologiseen romaaniin Poikkeus
säännöstä (2004, suomennettu 2006). Juuri silloin en sitä tehnyt, vaan
palasin kirjahyllyn äärestä jatkamaan Merete
Mazzarellan parissa.
Vain muutaman kappaleen luettuani Mazzarella
siteeraa kriittisin kommentein Alain de Botton -nimisen
kirjailijan teosta The Pleasures and
Sorrows of Work: ”Ei niin, etteivät ne ikinä tuottaisi tyydytystä, ne vain
tuottavat sitä kovin harvoin. Ja kun poikkeuksesta tehdään sääntö, yksilölliset
vastoinkäymisemme eivät vaikutakaan meistä vääjäämättömiltä vaan alkavat tuntua
vitsauksilta.”
Äskettäin näkemässäni elokuvassa miehen rakastetulla oli
outo nimi Juniper. Seuraavana
päivänä sama nimi yllättäen tuli eteen eräässä kasviluettelossa hieman
pidemmässä muodossa Juniperus täydennettynä toisella sanalla. Tarkistuksen
jälkeen ilmeni, että kyseessä on eräs katajalaji.
Yhteensattuma tuntui entistäkin hämmästyttävämmältä, koska
en mielestäni ollut kuullut sanaa aiemmin. Epäilen vahvasti, että kasvien
latinankielisiä nimityksiä ei kouluopetukseeni sisältynyt eikä minusta koskaan
tullut edes suomenkielisten kasvien tuntijaa.
