keskiviikko 31. elokuuta 2016

Lainatuissa lauseissa soi syksyn sävel




On kohta kesästä jäljellä vain ajatus jo alkoivat punertaa marjat pihlajan. Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan saa loistoaan.

Malttamattoman mieli kiirehtii ohi syyskuun ja läpi repaleisen lokakuun. Toista ei haittaa, jos kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää, ja illat sammuvat kylmään hämäryyteen. Silloin viimeistään syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin. Niin voitonvarma syksy on.

Katu täyttyy askelista. Bussipysäkin luona taas tapahtuu: siellä silmiään nyt joku parrakas pyyhkii. Hän tietää, että ei se raukaksi tee, jos pyyhkäisee kämmensyrjäänsä kyyneleen, silmäkulmaan kumman tiukkaan tarttuneen.

Pysäkkikatoksen alle sataa sisään, kylmä hiipii harteisiin. Ei kai siis ihme, jos yksinäisyys pisaroina tarttuu kauluksiin. Lohduttaako silloin kuulla, että kaikki, paitsi elämä, on turhaa? Kun sekin usein menee niin, että ensin elämä on oppimista, sitten se oppimista on pois.

Kadun varrella oksiaan haikeina heiluttaa kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää kun syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan: syksy vei rakennuksilta hanslankarin ja rannoilta hampparin.

Vaan niin kuin kuuluu asiaan kaikki tähdet, kuu ja kaikki muu, myös joka puolella loimottavat mainosvalot tyrkyttää ja kerjää ostamaan. Kultasepän liikkeen eteen seisahdan ja näen porsaan suussa hopealusikan. Joko nyt myydään joulua? Vastahan on lokakuu, ja minusta näkee sen. Ärtymyksen.

Kun kuura marraskuussa piirtää ikkunaan, nähdään kumpi voittaa, historia vai tulevaisuus. Meillä on maailma, jossa aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa. Mitä jäljelle jää, jos kaikki tää katoaa?

Marraskuussa kivet jäätyy, meri hiljaa kalpenee.

Kun taas ilta vetää verhot eteen, ei jää muuta vaihtoehtoa: kaikesta huolimatta minä toivon huomisen tulevan. On toivo kuin hyvä henki, se virtaa vaan.

Joten tulkoon syys ja talvi. Ne kyllä kestetään, vaikka iäisyys on kesään. Väliaikaistahan kaikki on vaan.


 
Kursivoidut otteet seuraavilta esittäjiltä: Anna Eriksson, Henry Theel, Topi Sorsakoski, Miljoonasade, Jari Sillanpää, Cumulus, Hector, Juice Leskinen, Dingo, Juha Tapio, Pauli Hanhiniemi, Lasse Mårtenson, Eppu Normaali, Tapio Rautavaara, Jonna Tervomaa ja Katriina Honkanen

Kuvatervehdys ystävältä