Moni huokaisi helpotuksesta siinä vaiheessa, kun sai jättää
puhelinnumeroiden muistamisen kännykkänsä huoleksi. Enää ei tarvitse päätään
vaivata pitkillä numerosarjoilla. Mahtoiko kehitys olla tässäkään pelkästään
hyvä asia: kuten tietokone sai kehomme jämähtämään paikalleen, niin älypuhelinkin
on tehnyt ihmisen muistista lähes tarpeettoman. Jos jokin askarruttaa, kaiken
voi tarkistaa sieltä.
Toisaalta tähän aikaan kesästä moni on taas tilanteessa, jossa
muistia − tai työpöydän laatikoita − kaivellaan kuin aarretta etsien. Vaikka
puhelinnumerot saattoikin unohtaa, niiden tilalle tuli kahta kauheampi riesa,
käyttäjätunnukset. Itse yritän välttää turhia rekisteröitymisiä milloin
mihinkin palveluun tai muuhun, jossa niitä vaaditaan. Käytän kuutta, seitsemää tunnusta. Eräs juuri lomalta töihin
palannut ystäväni arveli, että hänellä on työpaikalla jatkuvasti käytössä
kymmenkunta tunnusta ja muissa toiminnoissa A4-arkillinen. Vain osaa
näistä jälkimmäisistä tunnuksista hän joutuu käyttämään päivittäin, joitakin taas
hyvin harvoin (jolloin niitä on sitä vaikeampi muistaa).
Siinä missä puhelinnumerot ovat varsin pysyviä, salasanat
kehotetaan usein vaihtamaan kolmen kuukauden välein. Jos siis jollakulla on käytössään
vaikkapa 20 käyttäjätunnusta ja jokaisessa eri salasana kuten suositellaan,
hän joutuu vuoden aikana melkoiseen savottaan keksiessään uusia kirjain-numeroyhdistelmiä.
Entä missä hän kaikkia tunnuksiaan säilyttää? Listattuna uskolliseen älypuhelimeensa?
Viime vuosina on kerrottu useista hakkereiden tekemistä käyttäjätunnusvarkauksista.
Paraskaan kätköpaikka ei ole ollut tarpeeksi turvallinen. Mikä mahtaa olla tekniikan
seuraava askel? Vaikuttaa siltä, että sen kehitys vain rappeuttaa ihmisen luontaista olomuotoa ja sitten tilalle luodaan aina vain keinotekoisempi todellisuus.
