Useimmilla suomen kielen verbeillä on useita merkityksiä tai käyttötapoja. Äkkiseltään ei olisi mitenkään voinut arvata jopa mitäänsanomattoman olla-verbin kuuluvan tuohon joukkoon: Kielitoimiston sanakirja esittelee peräti 28 tapaa (alakohtineen!) käyttää kyseistä sanaa.
Verrattuna olla-verbiin verbi tappaa saa sanakirjassa vain kolme päämerkitystä, joitakin alakohtia silläkin. Kuvaannollisesti urheilukielessä voi tappaa sekä pallon tenniksessä että pelaajan pesäpallopelissä. Murteessa tappaa tarkoittaa puimista.
Muunlaisessa kuvaannollisessa käytössä tappamisella voidaan tarkoittaa jonkin henkisen, abstraktin lopettamista, tukahduttamista, hävittämistä, uuvuttamista ja näännyttämistä. Tässä mielessä merkillisimmältä tuntuu verbin yhdistäminen aikaan, liian ajan kuluttamiseen. Esimerkiksi jonkun tapaamista odottavalle saatetaan sanoa Istu siihen aikaa tappamaan.
Ilman sanakirjan apua jotkin mainituista merkityksistä saattavat olla monelle vieraita, mutta päämerkitys verbille tappaa tuskin on epäselvä kenellekään. Sille altistutaan pienestä pitäen. Turvattuakin elämää elävät osuvat sen tielle kaikkialla, vaikkei surmaa tai murhaa koskaan tapahtuisi lähelläkään omaa elinympäristöä. Televisio, tietokonepelit, some ja piilossa toimivat hämäräsivustot − mielikuvatarjonnasta ei todellakaan ole puutetta. Kansojen sodat sekä yksittäisten ihmisten välienselvittelyt ja pahimmillaan joukkosurmat ovat tuoneet todelliset tappotantereet koteihin päivästä toiseen.
Dekkarit ovat ainakin suomalaisten eniten suosimaa luettavaa. Viihteeksi verhoiltu laji oli kirjaston suositeltujen kirjojen hyllyssä taannoin saanut kyltin Mukavia murhia. Tappamisella uhkaaminen on pesiytynyt jopa leikkipuheeseen: Jos et anna suklaata, tapan sut. Hätkähdyttävää olla noiden sanojen kohteena ja huomata, miten yllättävän helposti ne voivat tulla tutunkin ihmisen suusta.
Kehotus tappamaan vaikuttaa olevan maailmalla kiihkomielisten tärkein tapa ”saada asiat hoitumaan” itselle mieluisalla tavalla. Jotkut valtaapitävät yllyttävät armeijoitaan peittelemättä: Tappakaa viholliset, tappakaa ne! Ja kun yksi omista surmataan, se kostetaan moninkertaisesti toiselle osapuolelle. Sitten iloitaan, kun haluttu kohde on onnistuttu saamaan hengiltä.
Ainakin rippikoulun käynyt lienee tutustunut Kymmenen käskyyn. Älä tapa on niistä viides. Seitsemäs taas kieltää varastamisen, kahdeksas pötypuheiden levittämisen lähimmäisestä. Ahneuksissaan ei myöskään pidä tavoitella mitään toisen omaa (kymmenes). Nämä muiden muassa.
Vai haluaisiko joku, että häneltä varastetaan, häntä parjataan julkisesti tai koko elämä rikotaan?
Se maailma, jossa nyt elämme, näyttäisi toimivan monessa kohdin päinvastoin kuin käskyissä kehotetaan. Aivan kuin kieltosana älä olisi unohdettu niiden käskyjen alusta, joihin se on kirjoitettu, ja lisätty niihin, joissa sitä ei ole. Tai jos toisilta väärin tekeminen vielä haluttaisiinkin kieltää, itselle kyllä ollaan valmiita suomaan monenlaisia erivapauksia. Niin tekevät sumeilematta jopa röyhkeimmät ylimmän vallan edustajat. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen murentuminen ja siitä seurannut sekasorto ovat tästä hyvä esimerkki.
Takavuosina puolalainen elokuvantekijä Krzysztof Kieślowski (1941−1996) tuli tunnetuksi sarjallaan Dekalog (1989, suomenkieliseltä nimeltään Kymmenen käskyä), jossa hän käsitteli oman näkemyksensä mukaan aikansa moraalikäsityksiä. Karun kalseassa ympäristössä kuvattu, kaikesta turhasta riisuttu sarja oli siitä huolimatta vaikuttava. Kahdesta teemasta Kieślowski oli tehnyt ensin pidemmän elokuvaversion: rakkaudesta ja − tappamisesta.
Kymmenen käskyn sinä-muotoinen puhuttelu on kuin spottivalo, joka korostaa jokaisen yksilön vastuuta niistä valinnoista, joita hän tekee omassa elämässään mutta jotka samalla − tavalla tai toisella − limittyvät vuorovaikutukseen muiden kanssa. ”Onko onni onni vain sillä ehdolla, että se on oma onni? / Onko oikeus sama kuin oma oikeus, hyvä sama kuin oma hyvä.” (Lauri Viita 1916−1965)
Ehkä läpi käskyjen kulkeman ydinajatuksen voisi tiivistää sanoihin, jotka tuntematon, bodaria muistuttanut vastaantulija syvältä hupparinhuppunsa alta yllättäen lausui: Kaikkee hyvää sulle.
