Sanonnan mukaan Pieniä on silakat joulukaloiksi, eikä yhdestä kituliaisesta silakasta ole nälkäisen sotilaankaan vatsan täytteeksi. Näin leikkiä saamastaan hiukopalasta laskee Tuntemattoman sotilaan Hietanen: ”No kyl mää täl pärjän pual vuat.”
Saiko ehkä asioiminen kalatiskillä Juice Leskisen sanailemaan silakasta näin (Kalakaupassa 2):
− Kallavettä! / Päijännettä! / Keitelettä! / Nilakkaa!
− Onkos sieltä silakkaa? / Jos ei o, nin tilakkaa.
− Nuotillamme / kalastamme / silakkamme / merestä…
Siellä se on verestä. / − Pistä kympin erestä.
Luonnon väsymätön puolestapuhuja David Attenborough (1926−) käsittelee National Geographicin esittämässä, valtameriä käsittelevässä dokumentissa muun muassa troolikalastusta ja sen aiheuttamia haittoja. Dokumenttiin oli ensimmäistä kertaa saatu kuvattua se, miten merenpohjaa pitkin vedettävä trooli ei vain kerää kaloja verkkoon vaan vie tieltään mennessään kaiken, mitä pohjassa kasvaa.
Koska minkäänlainen kalastus ei ole kuulunut omaan elämänpiiriin, kuvat jyrätystä merenpohjasta tekivät selkäpiitä karmivan vaikutuksen. Alue, joka ennen peittyi monenlaisiin ja -värisiin kasveihin ja koralleihin sekä värikkäisiin kalaparviin, näyttää troolauksen jälkeen yhtä harmaalta ja murskatulta kuin Gazan sotatanner. Tuhoisan troolauksen jättämät vanat näkyvät jopa satelliittikuvissa.
Kaiken lisäksi menetelmä antaa haluttua saalista huomattavasti vähemmän kuin se osuus, joka heitetään tarpeettomana, vahingoittuneena tai kuolleena takaisin mereen. Näin kalastaville sopii toinen suomalainen sananlasku: Syö särkeä, se kasvattaa järkeä!
Attenboroughin mukaan troolikalastus on silti paitsi laillista myös monien maiden hallitusten suosittelemaa.
Merien kalakannat ovat vähentyneet selvästi viime vuosikymmeninä. Monet rannikoiden itsenäiset, merestä elinkeinonsa saavat pienkalastajat ovat joutuneet ahtaalle suurten kalastusalusten kerätessä saalista aivan heidän nenänsä edestä.
Merien ja niissä elävien oloja heikentävät pohjatroolauksen ohella muun muassa rahtiliikenne, jättimäiset määrät muoviroskaa ja merelliset helleaallot. Merellinen helleaalto tarkoittaa sitä, että meren lämpötila ylittää vuotuisen keskilämpötilan ja kestää viikkoja, kuukausia, jopa vuosia. Viimeisten 30 vuoden aikana merellisten helleaaltojen arvioidaan lisääntyneen yli 50 prosenttia. Niitä esiintyy useammin, laajemmin ja aiempaa ankarampina − aivan kuten on todettu muistakin sään ilmiöistä.
Optimistin opas planeetalle ‑ohjelmasarjassa annettiin useita esimerkkejä ideoista, joita yksittäiset ihmiset eri puolilla maailmaa ovat kehitelleet ilmaston lämpenemisestä aiheutuvien monenlaisten muutosten ehkäisemiseksi. Kehitelmät antanevat toivoa nimenomaan optimisteille. Meret ovat kuitenkin niin valtavia, päättäjät niin lyhytnäköisiä, miljardööritkin vain rahanahneita egoisteja − pessimistisemmän on vaikeampi nähdä tulevaisuutta optimistin silmin.
Silti on arvostettava niitä, jotka kaikesta huolimatta yrittävät mieluummin kuin luovuttavat. ”Missä vaahto kuohuu kuumimmin, / poreet kuplii, pyörteet nousee, vaipuu, / missä toiset myötävirtaan taipuu, / – sinne lohen luonto alttihin!” (Juhani Siljo: Vastavirtaan)