Tuiki, tuntematon! Olisiko runollisuudessaan sitä kuuluisaa sanahelinää. Kun pilkku poistetaan, sädehtivä verbi katoaa ja ilmaus palaa arkiseen olomuotoonsa adverbiksi tarkoittamaan täysin tuntematonta.
Sanoista löytää lukemattomia syitä pohtia niiden syntyä, merkityksiä ja käyttötarkoituksia.
Omituisista ajanilmauksista ehkä omituisin on harva se päivä. Toisin kuin yksittäiset osat antavat ymmärtää, ilmaus tarkoittaakin vastakohtaa eli usein.
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo kuuluu Eino Leinon runon Lemminkäisen äidin alkusäe. Tuima on esimerkki monimerkityksisistä sanoista ja vieläpä siinä määrin erikoinen, että se voi merkitä vastakkaisia asioita. Kun länsisuomalainen moittii ruokaa tuimaksi, se on hänen mielestään liian suolaista tai väkevää, karvasta. Itäsuomalaisen makunystyrät kertovat muuta: tuima ruokahan maistuu suorastaan suolattomalta, ihan liian laimealta. Onko tässä aikoinaan viritelty jotain sanasotaa lännen ja idän kesken? Joku keksi yhdistää tuiman myös toiseen sanaan, ja näin syntyi varhaisaamua merkitsevä aamutuimaan.
Mitähän piintyneitä oletuksia sisältyy niin ikään monta merkitystä saaneen tabletti-sanan käyttöön? Jos lauseen Hän jätti tabletin pöydälle subjektin korvaa täsmällisemmin esimerkiksi sanalla mies, mummo tai hoitaja, millainen tabletti ensimmäiseksi tulee mieleen eri henkilöistä puhuttaessa? Lääke, pesuaine, katealunen vai tietokone?
Sanojen ulkoista samankaltaisuutta ilman muuta yhteistä merkitystä kutsutaan kielitieteessä homonymiaksi. Eräässä tapauksessa mallin ottaminen muualta ja tuotteen nimeäminen harhaanjohtavasti on joko tieten tai tiedostamatta onneksi vältetty: Lihapiirakan syöjät käyttävät piirakastaan usein sanaa lihis. Ensimmäinen härkäpavusta valmistettu myyntituote sai nimen Härkis. Kun kauraa alettiin käyttää erilaisten valmistuotteiden raaka-aineena, kuuluikohan nimiehdotuksiin koskaan Kauris?
Jostain syystä sanoilla myötämäki ja myötäkarvaan on vastinparinsa vastamäki ja vastakarvaan, mutta malli ei toimikaan enää, kun on kyse vastaavanlaisesta sanasta myötätunto. Ei ole olemassa sanaa *vastatunto. Kenties syytä voi etsiä toisaalta sanojen mäki ja karva konkreettisuudesta ja toisaalta sanan tunto abstraktiudesta. Joka tapauksessa on ollut silmiinpistävää ja korvinkuultavaa Suomessa viime aikoina vallinnut ilmapiiri: Talous vaikuttaa olevan niin tiukalla, ettei hallituksella säästöistä puhuessaan ole varaa edes myötätuntoon. Välinpitämättömyys yritetään huonosti peittää puheeseen ”kipeistä” leikkauksista.
Vierasperäisissä sanoissa jonkin vastakohtaisuutta ilmaistaan usein alkuosalla anti-. Dokumenttisarjassa Antisemitismin historia todetaan yllättävästi, että alettaessa käyttää sanaa antisemitismi (juutalaisvastaisuus) ei sanaa semitismi ollut olemassa tai ainakaan sitä ei käytetty juutalaisuudesta. Sen käyttö ei (toisin kuin kaikkialle levinneen sanan antisemitismi) ole myöhemminkään yleistynyt.
Monissa sanalla yksi alkavissa yhdyssanoissa, kuten yksijäseninen, yksivärinen, ykkösen voi tilanteen mukaan usein korvata millä tahansa muulla luvulla tai sanalla moni: viisijäseninen, monivärinen. Aina se ei kuitenkaan onnistu ilman, että alkuperäinen merkitys muuttuu kokonaan tai korvaus on muuten mahdoton. Yksioikoinen tai yksinkertainen ihminen, yksitoikkoinen ohjelma. Jos ohjelma koostuu monesta tylsästä osiosta, miksei sitä sopisi kuvata sanalla *monitoikkoinen? Joskus taas luku yksi yhdyssanan alkuosana voi viitatakin useaan: kaikki olivat asiasta yksituumaisia.
Yhdyssanat voivat ovelasti harhauttaa. Erästä tekstiä lukiessa kesti hetken hahmottaa, että siinä sanalla projektiopintoja tarkoitettiin projektio-pintoja eikä projekti-opintoja.
Kun joku on jäänyt tai joutunut alakynteen, mihin kummaan hän oikein on joutunut? Mikä on alakynsi? Jos yksi on häviöllä, joku toinen on voitolla. Hänen ei kuitenkaan sanota *päässeen yläkynteen. Kielessä on runsaasti hauskoja kiteytyneitä ilmauksia, idiomeja, joiden merkitys ei muodostu suoraan niiden osien merkityksestä. Ne ovat kuin eräänlaisia perinteisiä, monille tuttuja sanaleikkejä, joilla puhetta tai kirjoitusta höystetään tai tiivistetään pidemmän selityksen sijaan. Jossain vaiheessa nekin katoavat kielestä, kun niitä ei enää ymmärretä tai osata käyttää sopivassa tilanteessa.
