Kun ensimmäiset suomalaiset asettuivat asumaan juuri tähän paikkaan maapallolla, miten he osasivatkin − tässä ajatellen yksinomaan luonnonvoimia − tehdä niin loistavan valinnan? Siinä mielessä Suomen sijaintia on syytä enemmän arvostaa kuin korostaa sen syrjäisyyttä.
Ääriolojen kuumuus tai kylmyys, laajat metsä- ja maastopalot, tuhoisat myrskytuulet, tulvat, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset. Uutisia seuraamalla oppii nopeasti suhteuttamaan asioita: Kuvat rankkasateen aiheuttamasta ”tulvimisesta” suomalaiskaupungin kaduilla saavat pikemminkin hymähtämään, kun muistaa vaikkapa viime vuosien järkyttävät tulvat muualla Euroopassa. Vähättelemättä esimerkiksi ”aakeella laakeella” veden alle jääviä peltoja kuvat voimakkaan tulvaveden mukana ajelehtivista taloista, autoista ja joskus jopa ihmisistä näyttävät pelottavasti, millaista tuhoa syntyy, kun joki todella tulvii.
Vähintään yhtä pahaa jälkeä tekevät muun muassa Yhdysvalloille tyypilliset, vuosittain suuria aineellisia tuhoja aiheuttavat myrskytuulet, tornadot. Niiden kulkureitin jäljiltä alueet näyttävät sotatantereilta, talot raunioina, pelkkää romua niiden tilalla. Tornadot, kuten myös muut mainitut luonnonvoimat, voivat tuhota kerralla kokonaisia yhteisöjä sen sijaan, että vahingoittaisivat vain yksittäisten ihmisten omaisuutta. Elämä on aloitettava alusta muualla tai jääräpäisesti paikallaan pysyen. Pahimmillaan tornadot voivat vaatia kymmeniä, jopa satoja ihmishenkiä. Siihen verrattuna muutama irronnut katto tai kaatuneen puun alle jäänyt auto täällä Suomessa on oikeasti pientä.
Eräässä televisiodokumentissa ravintolassa työskennellyt nainen kertoi, että tornadon ”hyökkäyksessä” ravintolan takana sijainneelle asuntovaunualueelle jäi 43 vaunusta jäljelle vain yksi. Silminnäkijän kuvaamalla videolla tumman pyörteen laitamilla yläilmoissa pyörii kaksi valopistettä, joiden hän arveli olleen tuulen mukaan tempautuneen auton valoja. Toisessa dokumentissa kerrottiin, että samanaikaisesti lähellä toisiaan sijainneiden osavaltioiden alueella kehittyneet tornadot aiheuttivat parissa päivässä yhteensä noin 11 miljardin dollarin vahingot. Sillä kertaa useita satoja ihmisiä kuoli tai loukkaantui.
Niissä pyörteissä olisi Suomi kenties jo pyyhkäisty kokonaan kartalta.
Joskus ihmettelee, miksi amerikkalaiset vapaaehtoisesti asettuvat asumaan alueille, joilla esimerkiksi maastopalojen tai tornadojen tiedetään jylläävän ja aiheuttavan suurta tuhoa vuosittain. Millaista on elää tiedostaen, että tulevina vuosina jonakin päivänä luonto saattaa käydä voimalla kimppuun ja viedä kaiken? Silkkaa tyhmyyttä on, jos sen mahdollisuuden kieltää.
Vaikka Suomessakin on vuosi vuodelta kuumempia jaksoja, monessa muussa maassa kuumuus on koko ajan vallitseva olotila, ei poikkeus. Kuivuus aiheuttaa monia ongelmia, joista meillä kärsitään toistaiseksi vain satunnaisesti. Kuumissa maissa asuvien on pakko yrittää elää ja tulla toimeen päivästä toiseen siinä missä turistit käyvät viikon, pari makoilemassa rannoilla. Jossain vaiheessa elinolot käyvät mahdottomiksi.
Mikä helpotus sekin, etteivät suomalaiset alkuasukkaat ruvenneet rakentamaan tupiaan mannerlaattojen reunakohtien päälle. Täällä eivät niiden liikkeet synnytä isoja maanjäristyksiä. Siellä taas, missä maa järisee erityisen voimakkaasti, voi kerralla menehtyä kymmeniä- tai satojatuhansia ihmisiä. Kuten aina, kun kuvissa eri puolilta (esimerkiksi Japanista, Iranista, Kiinasta, Haitista) näkyy pelkkiä romahtaneita rakennuksia kaikkialla, on suorastaan vaikea käsittää sitä, että tuhkasta voi vielä nousta uutta. Onneksi on olemassa niitä, jotka näkevät enemmän ja pidemmälle.
Kuvitellaanpa noin suuren ihmismäärän yhtäkkinen menetys muutenkin vähäväkisessä Suomessa.
On niin helppoa kauhistella uutisten kertomaa katastrofialueilta. Hetken päästä se jo unohtuu. Yhtä helppoa on myös iloita siitä, mistä kaikesta Suomi onnekkaasti jää paitsi. Kunhan oppisi vielä enemmän arvostamaan sitä, mitä täällä, juuri tässä paikassa on.