”Ehkä olen väärässä, mutta jos lunta on vaikka millä mitalla ynnä niin edelleen, puhumattakaan jääpuikoista ja sen sellaisista, siellä pellolla ei ole suorastaan kuuma kolmen aikaan aamuyöstä niin kuin eräät luulevat. Siellä ei ole Tunkkaista − ei ainakaan haitaksi asti. Ei Ummehtunutta. Totta puhuen, Risto Reipas”, hän jatkoi kuiskaten kuuluvasti, ”vain-näin-meidän-kesken-äläkä-kerro-kenellekään, siellä on Kylmä.” (A. A. Milne: Nalle Puh rakentaa talon)
Jos ei kuulu joukkoon, joka näinä päivinä joutuu asumaan ulkosalla tai työskentelemään rakennuksilla tai pelkäämään, lähteekö auto liikkeelle tai jäätyvätkö talon vesiputket tai pettääkö terveys tai mitä ikinä, kuuluu ilmeisesti vähemmistöön. Siihen, jota aiemmin aivan normaalina pidetty talvi vielä saattaa jopa ilahduttaa.
Talvi on laakea pergamentti, jolle lintujen, kettujen ja jänisten pienet jalat kirjoittavat. (Lauren Groff: Mestarinna)
Tähän vähemmistöön kuuluva virkistyy päinvastaisesta kuin helteestä hekumoivat mutta kehottaa silti samoin sanoin: Nauttikaa nyt, kun kerrankin voi. Väliaikaista tämäkin on vain.
Pakkassäästä nauttiminen ei tietenkään tarkoita vain pakkautumista moniin vaatekertoihin ulosmenoa varten. Niihin voi tarvittaessa pakkautua myös sisällä − jos huonelämpötila on laskenut reippaasti alle 20 asteen − ja yrittää eläytyä talveen ja kylmyyteen esimerkiksi seuraavien kirjallisten kuvausten välityksellä.
Nyt jäärouva kulki uimahuoneen ohi. Ehkä hän vilkaisi sisään ikkunasta, sillä jäätävä ilmavirta kävi läpi huoneen ja sai punaisen rautakamiinan kalpenemaan. (Tove Jansson: Taikatalvi)
Tuuli ujeltaa kuin kylminä veitsinä. (LG: Mestarinna)
Iltapimeä tuli ryömien rotkosta ja kiipesi hitaasti jäätyneitä harjanteita kohti. Lunta oli siellä ikään kuin terävinä valkeina hampaina mustaa kalliota vasten. Valkeaa ja mustaa ja autiota niin pitkälle kuin silmä kantoi. (TJ: Taikatalvi)
Kuu oli juuttunut omenapuun oksiin ja esitti jääkylmää hedelmää. (Sirpa Kähkönen: lähde jäänyt merkitsemättä muistiin)
−− ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjoinen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas. (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)
Iltataivas oli aivan vihreä ja koko maailma tuntui olevan ohutta lasia. Hiljaisuus oli aivan täydellinen, ja hienosti piirretyt tähdet tuikkivat taivaalla ja kuvastuivat jäähän. Oli kauhean kylmä. (TJ: Taikatalvi)
