”Kun mä olin kakstoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se perinteinen kukkia ja mehiläisiä ‑juttu. −− Toinen puhuttelu koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää.”
Kirjan takakanteen lainattu tekstinpätkä on nuortenkirjasta. Sen sisällöstä oikeastaan mikään ei kosketa omaa elämänpiiriä suoraan, mutta aiheet ovat tietenkin tuttuja, lähinnä uutisten ja viestimien välityksellä: amerikkalainen (nuoriso)kulttuuri, jengit ja jengiväkivalta, huumeet (sivuosassa), poliisiväkivalta, ampuma-aseet sekä erivärisyys ja siitä aiheutuvat ristiriidat. Vaikka konkreettisempaa tuttavuutta erityisesti huumeiden ja väkivallan kanssa haluaakin kaikin keinoin välttää, yhdysvaltalaisen Angie Thomasin (1988−) kirja kannatti ehdottomasti lukea.
Romaanin Viha jonka kylvät (2017) kertoja 16-vuotias Starr vie lukijan mukaansatempaavasti keskelle elämää, jollaista moni mustaihoinen amerikkalaisnuori elää. Ei siis mitään Beverly Hills 90210 ‑tyylistä menoa. Kunhan vain saa laittaa kulloiseenkin asuun sopivat koristossut, mieluiten Jordanit.
Starr on jo ennen jälkimmäistä puhuttelua todistanut vääräksi mutsinsa oletuksen, että 12-vuotias on varoittavan tiedon saamiseen liian nuori. Jo kymmenvuotiaana tyttö oli nähnyt, miten suihkuavan vesipostin alle oli ohi ajaneesta autosta ammuttu samanikäinen ystävä.
Starrin omien sanojen mukaan hänet oli kasvatettu käyttäytymään fiksusti poliisien seurassa, ei pelkäämään heitä. Jos siis virkavalta pysäyttää, on tehtävä juuri niin kuin käsketään: ”Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vaan kun sua puhutellaan.” Fiksuus ei kuitenkaan lopulta riittänyt estämään pelkoa.
Tosielämässäkään Yhdysvalloissa vaikka kuinka noudattaisi poliisin käskyjä, se ei tunnu merkitsevän mitään niiden antajalle. Lukuisien aiempien tapausten ohella poliisin liipaisinherkkä sormi toimi automaattiohjauksella jälleen kerran keskiviikkona 18. lokakuuta (HS: Poliisi ampui 16 vuotta vankilassa syyttömänä istuneen miehen). Miten voi toista ihmistä kohtaan tunnettu pelko olla noin sisäänrakennettua? Todetaanko myöhemmin oikeudessa taas kerran, että ampuminen oli uhriksi joutuneen syy, koska hän ei (uutisen mukaan) noudattanut käskyjä?
Vastaavaan tilanteeseen ystävänsä kanssa joutuneen Starrin
henkinen paini asian käsittelemiseksi syvenee valkoisten koulua käyvän nuoren
tytön tarkaksi värianalyysiksi. Kokemus pakottaa entistä tarkemmin tarkastelemaan
elämän kaksijakoisuutta eriväristen ympäristöissä, jolloin myös
ystävyyssuhteita on punnittava uudelleen. Kun pelko vähenee, rohkeus kasvaa.
