Yhdessä on suosittu slogan monissa tilanteissa, joista ei selvitä pelkästään yksilön voimin. Mitä lähemmäksi tullaan ensi vuoden alusta voimaan astuvaa suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, sitä jyrkemmäksi käy keskustelu hoitajapuolen palkkavaatimuksista. Onhan käsittelyssä ikuisuuskysymys.
Mikäli tilanne edelleen vain jatkuu (artikkeli HS 26.9.2022), jo alun perin ylipositiiviselta kuulostanut uudistukseen sisältyvä nimitys hyvinvointialue kalskahtaa korvaan suorastaan ironiselta. Jos (jäljelle jääneet) hoitajat eivät voi hyvin työssään, se luultavasti heijastuu jollain tavalla myös sotepalveluja tarvitseviin.
Viime aikoina on eri yhteyksissä tiuhaan tahtiin havahduttu huomaamaan, etteivät sanat ole ”pelkkiä sanoja”, vaan niillä ”on voimaa muokata ihmisten ajattelua, kanavoida heidän tunteitaan, ohjata heidän tahtoaan ja tekojaan” (Aldous Huxley 1894−1963).
Ehkä edellä mainittu ajatus vaikutti myös hyvinvointialue-sanan virallistamiseen. Saattaa kuitenkin vielä käydä niin, että kansan suussa sana kääntyy kuin kääntyykin pahoinvointialueeksi.
Otsikko Juha Tapion laulusta Kelpaat kelle vaan
