Kun alkuperäistä taideteosta versioidaan, se mitä ilmeisimmin tarkoittaa, että sitä myös arvostetaan. Mutta jos jatkuvasti tehdään uusia versioita aikakausien vaihtuessa, menettääkö näiden muunnosten alkulähde jotain erityisyydestään?
Vai mikä lopulta edes on alkuperäistä?
Wikipedian mukaan jopa länsimaiden merkittävimpiin näytelmäkirjailijoihin kuuluva englantilainen William Shakespeare (1564−1616) käytti aiempien tekijöiden töitä näytelmiensä perustana. Hänen omiksi ansioikseen luetaan dialogin ja henkilöhahmojen syventäminen.
Jollain lailla tieto muuttaa mieleen noussutta kysymystä siitä, miksi klassikoista aina pitää tehdä kuhunkin ajankohtaan ikään kuin sopivampi versio, vaikka niiden aiheet pohjimmiltaan olisivat ajattomia. Kysymys taas nousi Tracy Chevalierin romaanista Uusi poika (2017, suom. 2021), joka alaotsikon mukaan kertoo William Shakespearen Othellon omin sanoin.
Chevalier (1962−) on siirtänyt Othellon tapahtumat Kyprokselta 1970-luvun Yhdysvaltoihin Washingtoniin, missä hän itse syntyi ja vietti lapsuutensa. Näytelmän päähenkilöstä, Venetsian laivaston palveluksessa olevasta sotilaasta, on kirjassa tullut ghanalaisdiplomaatin 11-vuotias poika Osei. Tapahtumapaikkana on lähiön koulu.
Diplomaatin poika on tottunut muuttamaan paikasta ja koulusta toiseen. Hän on tottunut myös siihen, että joutuu aina huomion kohteeksi − niin nytkin ensimmäisenä koulupäivänä taas uudessa paikassa. Ystävällisesti käyttäytyvää Oseita opastamaan määrätään Dee, jolle suhtautuminen tulokkaaseen ei tuota samanlaisia ongelmia kuin muille.
Koska kirjassa kuvataan vain tuon yhden päivän tapahtumia, erilaisten tunteiden kehittyminen ja mielenmuutosten vauhti saa tapahtumien kulun tuntumaan erityisen järkyttävältä, eletäänhän 11-vuotiaiden lasten maailmassa. ”Väärä” ihastumisen kohde synnyttää epäluuloa ja mustasukkaisuutta, minkä ilkeydestään tunnettu Ian käyttää juonittelemalla hyväkseen.
On murheellisen helppoa saada epäilyksen siemen itämään tunteiden maaperässä.
Jos Osein, Deen ja luokkakavereiden ikää ei mainittaisi, puheiden ja osin käyttäytymisen perusteella heitä luulisi jonkin vuoden vanhemmiksi. Vaikka kirja kertoo lapsista, se on yhtä vähän lastenkirja kuin William Goldingin Kärpästen herra (1954, suom. 1960).
● ● ●
Johnny Knigan julkaisemaan Shakespeare, toisin sanoen -sarjaan kuuluvat myös seuraavat nykykirjailjat omine versioineen: Margaret Atwoodin Noidan sikiö (Myrsky), Anne Tylerin Äkäpussi (Kuinka äkäpussi kesytetään), Jo Nesbøn Macbeth (Macbeth), Howard Jacobsonin Shylock, ikuinen (Venetsian kauppias), Jeanette Wintersonin Aikakuilu (Talvinen tarina), Edward St. Aubynin Mediamoguli (Kuningas Lear) sekä Gillian Flynnin Hamlet (Hamlet).
