Vaikka hän ei koskaan lähtisi ghetosta, hän tietää, että ghetto ei ole koko maailma. Vaikka tämä olisi ainoa saavutukseni, olen tehnyt tarpeeksi. (Patricia Nombuyiselo Noah)
Patricia Noah on kuin yhdistelmä Yhdysvaltain tämänvuotisista varapresidenttiehdokkaista: syvästi uskossa, mutta silti rohkeasti oman tiensä apartheidin paineessa valinnut zhosa. Hän kasvatti myös lapsensa niin kuin mitään rajoituksia ei olisi sille, mihin tämä voisi mennä tai mitä tehdä. Siitäkin huolimatta, että muut ihmiset pitivät häntä hulluna ja ihmettelivät. Miksi opettaa mustalle lapselle valkoisten ihmisten juttuja, kun tämä ei koskaan tule lähtemään ghetosta?
Lapsi, nyt 36-vuotias Trevor Noah, on tehnyt huimaavan loikan apartheid-ajan Etelä-Afrikasta USA:n sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon (Time-lehden valinta 2018).
Äidin mielestä Etelä-Afrikassa oli tärkeintä oppia ensin englannin kieli, koska se avasi ovet moneen suuntaan. Toisaalta Noah oppi äitinsä esimerkistä, että kieli määrittelee ihmisen muiden silmissä jopa voimakkaammin kuin ihonväri. Hän opetteli puhumaan myös afrikaansia, xhosaa, zulua, tswanaa ja saksaa, koska näki niiden vaikutuksen monenlaisissa tilanteissa.
Minusta tuli kameleontti. Värini ei vaihtunut, mutta pystyin muuttamaan ihmisten käsitystä väristäni. Jos joku puhui minulle zulua, vastasin zuluksi. Jos joku puhui minulle tswanaa, vastasin hänelle tswanaksi. En ehkä näyttänyt samalta kuin he, mutta jos puhuin kuin he, olin yksi heistä.
Yleensä kuka tahansa oman kielialueensa ulkopuolella ilahtuu automaattisesti kuullessaan jonkun puhuvan samaa kieltä. Vaikka ulkoinen olemus harhauttaisi luulemaan, ettei toinen kuitenkaan ymmärrä, hän voi yllättää. Noahin se jopa pelasti uhkaavista tilanteista, koska yhteinen kieli loi myös niissä tilanteissa heti yhdyssiteen hänen ja uhkaajien välille.
Noah on sveitsiläisen isän ja eteläafrikkalaisen äidin lapsi eli kuten hän sanoo: isä oli valkosuklaa, äiti tumma suklaa ja hän itse maitosuklaa. Apartheidin mukaan hän oli laiton lapsi, koska eri etnisten ryhmien välisiä suhteita ei sallittu. Elämä ei mustana, ei valkoisena vaan keskiarvona, värillisenä, kävi kovin yksinäiseksi, sillä omaa ryhmää oli aina vaikea löytää. Siitä huolimatta hänen lapsuuttaan ei voi pitää muuna kuin värikkäänä.
Tiukimpien rajoitusten aikaan Noah ei voinut käydä edes puistossa kummankaan vanhempansa seurassa, mukana piti olla ”esiliina”. Myös Sowetossa piti piilotella, koska se oli vain mustille tarkoitettu asuinalue. Leikit muiden lasten kanssa saivat jäädä, ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteet tulivat tuttaviksi.
Vuonna 2011 Noah muutti Yhdysvaltoihin, maahan, jossa 1900-luvun alkupuolella vallitsi yhden pisaran sääntö: ihminen luokiteltiin mustaksi, mikäli yksikin esivanhempi sukupolvia taaksepäin oli musta.
Viime vuodet omaa showʼtaan The Daily Show with Trevor Noah juontanut Noah olikin yksin olemisen konkari, kun maa koronan takia pantiin karanteeniin. Show on siitä pitäen jatkunut etänä, ja Noahin afro on jo hyvällä alulla.
Time valitsi hänet sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon jo pari vuotta sitten. Viime keväästä, jolloin sattumalta eksyin showʼn pariin, hän on ohjelmassaan eri asiantuntijoiden avustuksella valistanut amerikkalaisia koronasta ja sen vaaroista. Sittemmin puheenaiheisiin tulivat tietenkin Black Lives Matter ja tietenkin kansalaisten kannustaminen äänestämään presidentinvaaleissa. Oletettavasti nykyisen presidentin kausi on kuulunut vakioaiheisiin alusta pitäen.
Lähteenä myös Trevor Noahin elämäkerrallinen kirja Laiton Lapsi (suom. 2020).
