”Seinistä luopumisen ja avoimiin luokkatiloihin siirtymisen
taustalla on yhdessä tekemisen korostaminen, jota uusi opetussuunnitelma
painottaa”, sanoo Opetushallituksen oppimisympäristöjen asiantuntija,
yliarkkitehti Reino Tapaninen (Yle 3.11.2019).
Sitaatin perusteella koulujen opetussuunnitelman ytimessä
näkyy tuttu näkemys siitä, minkätyyppistä ihmistä yhteiskunnassa arvostetaan. Yhdessä
tekemisen korostamisessa painottuu sosiaalisuus, se, että viihtyy parvissa kuin
kala vedessä. Kuitenkin samassa vedessä ui monta kalaa vastavirtaan.
Onko oikein, että koulu saa lähtökohtaisesti toimia
ekstroverttiuden ehdoilla? Onko oikein, että introvertin on koko kouluaikansa sopeuduttava
sellaiseen, mikä on hänen luontaisten taipumustensa vastaista? Pyritäänkö tällä
samoihin tuloksiin kuin amerikkalaistutkimuksessa (Kymen Sanomat 10.11.2019), jonka mukaan introvertit
ovat onnellisempia käyttäytyessään ekstroverttien tavoin? Onko introverteilla
pian enää olemassaolon oikeutta omana itsenään?
Onneksi ei tarvitse olla oppilas nykykoulussa. Istua
digilaite kädessä säkkituolissa tilassa, jonka avaruuteen mahtuu kerralla kymmenittäin muita. Tehdä
loputtomia ryhmätöitä ja turhautua moniäänisyyteen, joka estää täysipainoisen keskittymisen.
Tietää, että koko opiskelu kärsii.
Luokan oppilasmäärällä oli aikoinaan selvä yhteys todistukseni
numeroihin, jotka puolestaan yleensä painottuivat tunneilla esitettyyn
osaamiseen enemmän kuin kokeisiin. Isossa luokassa käsi ei hevin noussut
viittaamaan.
Tiedetään, että avoimet tilat aiheuttavat keskittymisongelmia niin
koulussa kuin työpaikoilla. Silti niitä tehdään, ja sitten tilaan pystytetään ”puhelinkoppeja”
tarjoamaan pakopaikkaa omaa rauhaa kaipaaville.
Kun omista työhuoneista luopumista ja siirtymistä yhteen tilaan
on perusteltu sillä, ettei työasioita tarvitse erikseen lähteä toimittamaan
toisiin huoneisiin, niin nyt sama asia on kääntynyt aivan päälaelleen. Nyt
työntekijöitä kehotetaan nimenomaan lähtemään liikkeelle, hakemaan vaikka kahvia
tai tuloste kauimpana olevalta tulostimelta, että paikallaan istumiseen tulisi
kehoa vetreyttävä tauko.
Avointa tilaa suosiva organisaatio kyllä säästää tilankäytön kustannuksissa, mutta säästö
voi myöhemmin vaihtua kasvaviksi sairauskuluiksi. Stressi ja liikkumattomuus vaivaavat niin kouluissa kuin
työpaikoilla.
