Valtiojohtajat joutuvat toisinaan selvittelemään maidensa
välisiä kiistakysymyksiä. Pieleenkin menneistä neuvotteluista halutaan usein antaa
todellisuutta valoisampi kuva. Erinomainen esimerkki tästä on Yhdysvaltain
nykyinen presidentti, joka tuntuu aina saavan neuvottelukumppaneista uusia ”hyviä
ystäviä”, mutta siitä huolimatta maiden välit eivät vain kohene.
Politiikka on tietysti politiikkaa. Sanojaan on osattava
asetella taitavasti ja harkiten. Silloin ei kyllä pelkkä ystävyyden ylistys riitä
– itsekehusta
puhumattakaan.
Toisinkin voi silti sanoa ilman mitään teeskentelyä.
”Merkittävää edistystä ei saavutettu eikä uskoteltu.” Rehellisyydessään
lyhyt ja ytimekäs ilmoitus suorastaan pysäytti Kennedyjen klaanista kertoneessa
dokumenttisarjassa. Näin presidentti John F.
Kennedy kertoi amerikkalaisille tuloksettomasta tapaamisestaan Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen pääsihteerin Nikita
Hruštšovin kanssa. Neuvottelut käytiin Wienissä kesällä 1961.
Yhtä rehellinen ensimmäistä vuottaan virassa ollut Kennedy
oli myöhemmin New York Timesin
kolumnistille James Restonille, joka
kysyi, miten tapaaminen oli mennyt. ”Se oli kauheinta elämässäni: hän raateli
minut”, vastasi Kennedy. (Reuters)
Pian tapaamisen jälkeen Berliiniin pystytettiin muuri, ja
vuonna 1962 maailma ajautui ydinsodan partaalle.
