Historiallisten kirkkojen tuho saa monet ihmiset
tyrmistymään ja suremaan menetystä. Monille oma tai muuten tunnettu
rakennus edustaa joko henkistä tai fyysistä turvaa, useimmiten kai molempia. Turvaa
etsitään henkilökohtaisissa kriiseissä ja ympärillä riehuvan sodan keskellä. Joillekin kirkko on vain arkkitehtuurityylinsä edustaja.
Suomessa on 2000-luvulla tuhoutunut palossa tai on yritetty polttaa 17 kirkkorakennusta. Tunnetuin niistä on 1400-luvulla rakennettu Porvoon tuomiokirkko. Myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon traaginen kohtalo vuonna 1997 vain viikkoja juuri valmistuneen kattoremontin jälkeen tuntui käsittämättömältä. Tämäkin kirkko oli seissyt paikallaan vuosisatoja, 1500-luvun alusta.
Kylmäksi ei jätä myöskään Ranskan ylpeyden ja maailmanlaajuisesti tunnetun Pariisin Notre-Damen katedraalin eilen alkanut palo. Notre-Dame on vielä mainittuja kirkkojakin vanhempi: sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1163 ja saatiin päätökseen vuonna 1345.
Voi vain kuvitella, miltä tuntuu siitä iäkkäästä miehestä, joka tavattiin Pariisin salaisuudet -nimisessä dokumentissa. Hän oli kirkossa rukoilemassa varhain aamulla, kuten joka aamu, ja kertoi polkevansa sinne pyörällään 10 kilometrin matkan kotoaan. Kirkkoaan hän kuvaili sanoin ”kiveen veistetty rukous”. Tai mitä miettii kirkon urkuri, joka mieluiten harjoittelee niin ikään aikaisin aamulla. Hänen kirkkoa kohtaan tuntemastaan kunnioituksesta kertoo paljon huomautus ”On minulla otsaa, kun häiritsen tätä hiljaisuutta”.
Vaikka vuosisatojen takainen kädenjälki paloissa menetetään, kirkot yleensä korjataan tai rakennetaan uudelleen. Se ei koskaan ole sama kuin alkuperäinen, mutta tuhkasta noussut kirkko lujittaa paitsi rakennuksen arvoa ja tärkeyttä myös ihmisten uskoa sen pysyvyyteen. Ja pyhyyteen.
Toivotaan, että tuho väistää espanjalaisten suurta ylpeydenaihetta, Sagrada Família -kirkkoa. Mainittuihin kirkkoihin verrattuna se on vielä melkein lapsen iässä: Antoni Gaudin 40 vuotta suunnittelemaa, arkkitehtuuriltaan erikoista rakennusta alettiin rakentaa vasta vuonna 1882. Rakentaminen on yhä kesken, mutta nyt sillä on tavoite. Tarkoitus on saada kirkko valmiiksi tämän vuosikymmenen puoleen väliin mennessä.
Suomessa on 2000-luvulla tuhoutunut palossa tai on yritetty polttaa 17 kirkkorakennusta. Tunnetuin niistä on 1400-luvulla rakennettu Porvoon tuomiokirkko. Myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon traaginen kohtalo vuonna 1997 vain viikkoja juuri valmistuneen kattoremontin jälkeen tuntui käsittämättömältä. Tämäkin kirkko oli seissyt paikallaan vuosisatoja, 1500-luvun alusta.
Kylmäksi ei jätä myöskään Ranskan ylpeyden ja maailmanlaajuisesti tunnetun Pariisin Notre-Damen katedraalin eilen alkanut palo. Notre-Dame on vielä mainittuja kirkkojakin vanhempi: sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1163 ja saatiin päätökseen vuonna 1345.
Voi vain kuvitella, miltä tuntuu siitä iäkkäästä miehestä, joka tavattiin Pariisin salaisuudet -nimisessä dokumentissa. Hän oli kirkossa rukoilemassa varhain aamulla, kuten joka aamu, ja kertoi polkevansa sinne pyörällään 10 kilometrin matkan kotoaan. Kirkkoaan hän kuvaili sanoin ”kiveen veistetty rukous”. Tai mitä miettii kirkon urkuri, joka mieluiten harjoittelee niin ikään aikaisin aamulla. Hänen kirkkoa kohtaan tuntemastaan kunnioituksesta kertoo paljon huomautus ”On minulla otsaa, kun häiritsen tätä hiljaisuutta”.
Vaikka vuosisatojen takainen kädenjälki paloissa menetetään, kirkot yleensä korjataan tai rakennetaan uudelleen. Se ei koskaan ole sama kuin alkuperäinen, mutta tuhkasta noussut kirkko lujittaa paitsi rakennuksen arvoa ja tärkeyttä myös ihmisten uskoa sen pysyvyyteen. Ja pyhyyteen.
Toivotaan, että tuho väistää espanjalaisten suurta ylpeydenaihetta, Sagrada Família -kirkkoa. Mainittuihin kirkkoihin verrattuna se on vielä melkein lapsen iässä: Antoni Gaudin 40 vuotta suunnittelemaa, arkkitehtuuriltaan erikoista rakennusta alettiin rakentaa vasta vuonna 1882. Rakentaminen on yhä kesken, mutta nyt sillä on tavoite. Tarkoitus on saada kirkko valmiiksi tämän vuosikymmenen puoleen väliin mennessä.
