Monenlaiset trendihaukat
lentelevät maailmalla etsimässä uusia tuulia. Heidän mielestään mennyt saa
mennä heti, kun on ehtinyt vähänkään vanhentua – palatakseen takaisin
myöhemmin.
Sen sijaan menneisyys saattaa olla pohjaton aarreaitta lukutoukalle. Vaikka trendihaukat ja heidän kaltaisensa usein suhtautuvatkin ylimielisesti ”tätä päivää” vanhempiin aikoihin, meitä usein yhtä lailla muistutetaan historian tärkeydestä: ilman sitä ei voi kehitystä ja nykymaailmaa ymmärtää.
Tässä ajassa ymmärtäminen tuntuukin vaativan aina vain enemmän, kun valepukit ovat intoutuneet levittelemään uutisankkoja toinen toisensa perään. Kiirettä pitää, kun ankkoja yritetään ampua alas, mutta mölyapinoilla riittää silti hengenravintoa. Eivätkä pahanilmanlinnut käy muuttomatkoilla.
Entä voiko rantaleijona nousta paperitiikeriä vastaan? Miten käy mittelössä merikarhun kanssa?
Rekrytoijat tuntuvat aina valittavan persoonattomista työhakemuksista, joita tuskin viitsii edes vilkaista. Otsarypytön koekaniini voisi testata uutta lähestymistapaa ja käyttää toisenlaisia huomiosanoja, kuten laiskamato, jänishousu, koiranleuka, pyryharakka. Olen tai En ole oman luonteensa mukaan. Jos hän onnistuu saamaan paikan, hänen lisäkseen myös rekrytoija läpäisi testin. Myöhemmin verokarhu murahtaa tyytyväisenä.
Erilaisuus on rikkautta, sanotaan, mutta koskeeko se myös perheen mustalammasta?
Kehitys ei vain anna vaan myös vie. Jokainen edistysaskel tuottaa jossain vaiheessa aina myös ongelmia, onhan se nähty monet kerrat. Kehittäjien mielestä loistava idea ei aina ole loistava joidenkin muiden mielestä. Moni esimerkiksi viihtyy autonratissa joko työkseen tai huvikseen. Tulevaisuuden peltilehmät kulkevat kuitenkin itsekseen, omia aikojaan. Saapahan kuski rauhassa keskittyä vaikka seurustelemaan (jonkin matkakumppaniansa tärkeämmän kanssa), tuumii onnellinen kehittäjä.
Suomessakin kehitystä on jälleen odotettavissa, mutta sen suunnasta ollaan kahta mieltä. Ennuste ei näytä pelkkää hyvää tälläkään kertaa, onhan Suomella jo pitkät perinteet kännikalojen maana. Viskisieppoja ja mitä kaikkea. Ainakin elokuvissa yhteisessä pöydässä viskisiepon kanssa viihtyy usein myös korttihai.
Samaan tapaan toistensa seuraa etsivät kahvikissa ja pullahiiri, joita niin ikään tavataan Suomessa yleisesti. Kupillisen ääressä tavataan tuttuja, puhutaan työasioita, ratkotaan ongelmia tai vietetään oma hiljainen hetki. Ehkä se päivän paras.
• • •
”Hau, Ho”, tervehti kiinanpalatsikoira ystäväänsä.
Sen sijaan menneisyys saattaa olla pohjaton aarreaitta lukutoukalle. Vaikka trendihaukat ja heidän kaltaisensa usein suhtautuvatkin ylimielisesti ”tätä päivää” vanhempiin aikoihin, meitä usein yhtä lailla muistutetaan historian tärkeydestä: ilman sitä ei voi kehitystä ja nykymaailmaa ymmärtää.
Tässä ajassa ymmärtäminen tuntuukin vaativan aina vain enemmän, kun valepukit ovat intoutuneet levittelemään uutisankkoja toinen toisensa perään. Kiirettä pitää, kun ankkoja yritetään ampua alas, mutta mölyapinoilla riittää silti hengenravintoa. Eivätkä pahanilmanlinnut käy muuttomatkoilla.
Entä voiko rantaleijona nousta paperitiikeriä vastaan? Miten käy mittelössä merikarhun kanssa?
Rekrytoijat tuntuvat aina valittavan persoonattomista työhakemuksista, joita tuskin viitsii edes vilkaista. Otsarypytön koekaniini voisi testata uutta lähestymistapaa ja käyttää toisenlaisia huomiosanoja, kuten laiskamato, jänishousu, koiranleuka, pyryharakka. Olen tai En ole oman luonteensa mukaan. Jos hän onnistuu saamaan paikan, hänen lisäkseen myös rekrytoija läpäisi testin. Myöhemmin verokarhu murahtaa tyytyväisenä.
Erilaisuus on rikkautta, sanotaan, mutta koskeeko se myös perheen mustalammasta?
Kehitys ei vain anna vaan myös vie. Jokainen edistysaskel tuottaa jossain vaiheessa aina myös ongelmia, onhan se nähty monet kerrat. Kehittäjien mielestä loistava idea ei aina ole loistava joidenkin muiden mielestä. Moni esimerkiksi viihtyy autonratissa joko työkseen tai huvikseen. Tulevaisuuden peltilehmät kulkevat kuitenkin itsekseen, omia aikojaan. Saapahan kuski rauhassa keskittyä vaikka seurustelemaan (jonkin matkakumppaniansa tärkeämmän kanssa), tuumii onnellinen kehittäjä.
Suomessakin kehitystä on jälleen odotettavissa, mutta sen suunnasta ollaan kahta mieltä. Ennuste ei näytä pelkkää hyvää tälläkään kertaa, onhan Suomella jo pitkät perinteet kännikalojen maana. Viskisieppoja ja mitä kaikkea. Ainakin elokuvissa yhteisessä pöydässä viskisiepon kanssa viihtyy usein myös korttihai.
Samaan tapaan toistensa seuraa etsivät kahvikissa ja pullahiiri, joita niin ikään tavataan Suomessa yleisesti. Kupillisen ääressä tavataan tuttuja, puhutaan työasioita, ratkotaan ongelmia tai vietetään oma hiljainen hetki. Ehkä se päivän paras.
• • •
”Hau, Ho”, tervehti kiinanpalatsikoira ystäväänsä.
