Tunnettu tosiasia on, että työnantajat eivät yleensä palkkaa
esimerkiksi yli 50-vuotiaita ja pitkään työttömänä tai kotiäitinä olleita.
Tästä työnantajille ei kuitenkaan langeteta minkäänlaisia sanktioita. Yhä useammin he valittavat
myös sitä, että hakijoilta puuttuu sopiva koulutus. Ei siis synny kauppoja.
Työttömille sanktioiden keksiminen sen sijaan lienee
joidenkin mielipuuhaa.
Eilisen uutisoinnin mukaan maan hallitus haluaisi jälleen
kerran käyttää kiristyskeinoja, jotka koskevat vain työttömiä työnhakijoita.
Esityksen mukaan heidän olisi määräajassa haettava tietty määrä työpaikkoja tulonmenetyksen
uhalla. Oletuksena tietenkin on, että kaikki hakisivat niitä avoinna olevia
paikkoja, joihin ei muuten ole tunkua.
Loppujen lopuksi työtön saa kannettavakseen syyn myös
työnantajien asenteista ja syrjimisestä. Lyhyen ajan jälkeen se konkretisoituu
yhä vähempinä euroina, pidemmän ajan seuraukset ovat helposti arvattavissa.
Mitäpä jos kävisikin näin: Kaikki työttömät hakisivat
ristiin mitä tahansa paikkoja, jolloin saisivat ainakin rekrytoijat lisätyötä
(ja roskakorit täyttyisivät entistä nopeammin). Samoin askarointi lisääntyisi
niillä, jotka opastavat työttömiä laatimaan hakemuksia ja tilanteeseen sopivan cv:n.
Tähän astihan he ovat painokkaasti kehottaneet hakijoita korostamaan
motivaatiota, kiinnostusta ja omaa osaamista. Kun niskassa onkin pakkohaku, on
keksittävä uudet keinot. Riittäisikö hallitukselle, että määrät täyttyvät –
pääasia, että haetaan ja siitä raportoidaan?
Helpompaa tietysti olisi taas avata te-toimistojen ovet,
panna hakijat jonoon ja jakaa avoimet työpaikat vuorojen mukaisessa järjestyksessä.
Kun työpaikat loppuisivat, jäljelle jääneille keksittäisiin varmasti sopiva rangaistus
sen takia, että jäivät ilman.
Vai aiotaanko luoda jokin Ylin Kontrollielin, joka valvoo,
etteivät työttömät ryhdy tällaiseen sabotointiin? Pitäisikö siis yrityksiä ja
muita työnantajatahoja toisaalta ryhtyä suojelemaan tämän kaltaisilta hakuhyökkäyksiltä?
Pitkänäperjantaina
