Vierailu ystävän kotikaupungin taidemuseossa avasi silmäni
näkemään, mitä on mennyt ohi korvien. Tunnettua kulttuurisukua esittelevässä
perusnäyttelyssä katse pysähtyi esillä olevaan runoon, jonka erikoinen nimi vetää
tehokkaasti huomion puoleensa. Samalla siitä ei voi olla huvittumatta.
Omalaatuisen otsikon Vältän
pulan alta paljastui kuitenkin tuttu, lauluksi sävelletty ja toiseksi
nimetty teksti Kullan murunen. Runon
lyhyydestä huolimatta loppuosa on kuunnellessa kuin huomaamatta lentänyt
taivaan tuulien mukaan.
Säveltäjä on uudelleennimeämisessä saattanut käyttää
taiteilijanvapauttaan, tai sitten hän teki niin runoilijan suostumuksella.
Kirjailija Panu Rajalan mukaan
tekstin kirjoittanut J. H. Erkko
(1849−1906) ja säveltäjä Oskar Merikanto
(1868−1924) tutustuivat vuonna 1888, jolloin myös runo syntyi tekijän kokeman rakkaussurun
jälkitunnelmissa. (Ikäkriisiäkö potenut?) Erkko lähestyi runoaan selvästi itsekeskeisemmästä
näkökulmasta kuin sille musiikillisen hahmon ja romanttisemman nimen valinnut Merikanto.
Kieltämättä nyt on vaikea kuvitella, että konsertin juontaja
esittelisi laulun sen alkuperäisellä nimellä, niin persoonallinen kuin se onkin.
Ja toisaalta, kukapa pystyisikään vastustamaan Kullan murusen tenhoa.
Taiteilijanvapaus suotakoon välillä muillekin kuin
taiteilijoille. Sopisiko mikään paremmin kuin kesän juhla juhannus siihen, että hetkeksi siirrän
syrjään kuvanveistäjä Pentti
Papinahon viittauksen taistelukentille ja annan hänen jykeväraamisen patsaansa
kiirastulelle toisen tarkoituksen: se onkin rakkauden palo, joka mietteliästä miestä
korventaa. Eikä pelkkä vesitilkka riitä janon sammuttamiseen.
 |
| Kiirastuli, Yrjö Jylhä |
Sinä kullan
murunen,
Kullan
puhtahimman,
Minä vasken
palanen,
Vasken
ruosteisimman.
Minä
kultahan kun sulan,
Vältän
ruostumisen pulan.
Taidepoiminnat Orimattilan taidemuseon perusnäyttelyistä Orimattilan Erkot ja Pentti Papinahon kokoelmat
