Konkreettisilla asioilla on taipumus synnyttää abstrakteja mielleyhtymiä, joista kehittyy monenlaisia kielikuvallisia sanontoja ja muita ilmauksia. Hyvä kielikuva edellyttää tietoa konkreettisesta alkuperästä, joka ajan kuluessa kuitenkin usein hämärtyy. Aiemmin on ollut puhetta ainakin vaatetuksen ja eläinkunnan varsin runsaslukuisesta esiintymisestä kuvallisessa kielenkäytössä.
Jokapäiväinen elämä tarjoaa taas antejaan. Astiakaapista löytyy tarvekaluja muuhunkin kuin vain ruoan laittamiseen ja syömiseen. Niihin liittyvillä esineillä voi kuvata esimerkiksi tilanteita, tunnetiloja, käyttäytymistä ja luonnetta. Ohessa on monta esimerkkiä Kielitoimiston sanakirjasta.
Kaapin raskaimpiin esineisiin liittyvistä tunnetuin lienee sanonta Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Sen sijaan huomionarvoista on, että olla hyvää pataa jonkun kanssa on lähtökohtaisesti vain myönteinen ilmaus. Kenenkään kanssa ei olla pahaa pataa*, joskin epäsovun ilmaisemiseen riittää kyllä muita tapoja. Toisaalta toista voi myös vetää pataan, jos naama ei miellytä. Kattilan kuvallinen käyttö on tuttua urheilukielestä: stadionin kiehuva kattila.
Vähän harmillisesti astiakategoriaan ei tässä yhteydessä voi laskea mukaan sanontaa ottaa pannuun, sillä Suomen etymologisen sanakirjan mukaan lähtökohtana ovat kirjaimellisesti olleet kasvot, naama, siis ’ottaa päähän’.
Ruoanlaitossa tarvitaan toisinaan myös vispilää ja siivilää eli pienireikäistä sihtiä. Kun sitten kuvaannollisesti käydään vispilänkauppaa, onkin yllättävää kyllä kyse joko flirttailusta tai esimerkiksi puolueiden välisestä salaisesta sopimuksesta. Tähdätessä kohteeseen voi olla tarkka tai huono sihti.
Aletaanpa kattaa pöytää.
Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995 täällä jouduttiin toistakymmentä vuotta pohtimaan kahden lautasen ongelmaa (lautaskiistaa), jonka aiheutti erimielisyys valtaoikeuksista, siitä, istuuko huippukokouspöytään presidentti vai pääministeri. Joskus liioittelulla ei ole mitään rajaa, puhuttiinpa sitten lautasen tai vain teelautasen kokoisista silmistä.
Toisinaan optimistin ja pessimistin eroa kuvataan
vertauksella lasista, joka on joko puoliksi täysi tai puoliksi tyhjä. Monenlaiset some- tai mediakohut puolestaan jäävät
kohuaan vähäisemmiksi, vain myrskyksi
vesilasissa. Helppo on ymmärtää, että raivostuessa voi mennä kuppi nurin. Mutta mikä ajatuskulku lienee johtanut keksimään mukiinmenevän? Kuulostaa aivan siltä, kuin mukiin tungettaisiin jotain muuta ainetta kuin nestettä. Mitä sitten lieneekään, sana tarkoittaa kohtalaista, laatuunkäypää, tyydyttävää, sopivaa. Mukiinmenevän elämän sijaan toiset juovat nautintojen maljasta, toiset taas joutuvat juomaan tuskan ja kärsimyksen maljan pohjaa myöten.
Myös aterinlaatikosta löytyy ilmaisuvoimainen keinovalikoima.
Syntymälahjakseen on voinut saada veitsenterävän älyn. Loukkauskin voi viiltää kuin veitsi, ja jos on oikein ilkeä toiselle, voi vielä kääntää veistä haavassa. Kun esimerkiksi kova meteli loppuu äkisti, se loppuu kuin veitsellä leikaten. Hyvän tarjouksen jollekulle tehnyt huomaa, milloin on onnistunut ja voi mielissään todeta: Se upposi kuin kuuma
Helppo on ymmärtää, että raivostuessa voi mennä kuppi nurin. Mutta mikä ajatuskulku
lienee johtanut keksimään mukiinmenevän? Kuulostaa aivan
siltä, kuin mukiin tungettaisiin jotain muuta ainetta kuin nestettä. Mitä sitten lieneekään, sanan merkitys on kohtalainen, laatuunkäypä, tyydyttävä, sopiva. Mukiinmenevän
elämän sijaan toiset haluavat juoda nautintojen
maljasta, toiset taas joutuvat juomaan
tuskan ja kärsimyksen maljan pohjaa myöten
.
veitsi voihin eli tarjous hyväksyttiin heti, innokkaasti.
Lusikalla menee älyllisesti veistä heikommin: Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Jos taas ei ole kanttia vaatia jotain, on otettava lusikka kauniiseen käteen ja sopeuduttava tilanteeseen. Jotkut ovat valmiita sekaantumaan asiaan kuin asiaan eli ovat niitä, jotka haluavat laittaa lusikkansa joka soppaan. Lusikkaan on liitetty myös eroaminen jostakusta tai tästä maailmasta: Kun pari eroaa, pannaan lusikat jakoon. Viime henkäyksen koittaessa on aika lopullisesti heittää lusikka nurkkaan.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ääriarvoista puhuttaessa käytetään usein hinta- tai palkkahaarukkaa.
Viime vuosien ylivoimaisesti tunnetuin keittiöväline on kuitenkin juustohöylä. Hallitus käyttää sitä säästöohjelmassaan niin innokkaasti, että kohta se käy tarpeettomaksi: eihän liki olemattomiin kulunutta juustoa voi enää höylätä, vaan on tartuttava raastimeen. Raastimesta taas tulee mieleen riivinrauta, jolla on nimitelty tavalla tai toisella hankalaa naista.
Nyt syömään!
