Kirjailija Colin Dexter (1930–2017) teki dekkareissaan tunnetuksi paitsi päähenkilönsä komisario Morsen myös arvokkaanoloisen yliopistokaupunki Oxfordin. Sen lisäksi Oxford tunnetaan ainakin sanakirjastaan eli Oxford English Dictionarysta.
Moni meistä on käyttänyt erilaisia sanakirjoja tiedon etsintään pulmassa jos toisessakin. Harvempi tulee ajatelleeksi, miten paljon työtä sanakirjan koostaminen vaatii ja vaati varsinkin ennen kuin myös sanakirjat kaiken muun ohella siirrettiin internetiin. Jonkinlaisen käsityksen saa Pip Williamsin (1969−) romaanista Kadonneiden sanojen kirja (2020, suom. 2023), joka pitkälti pohjautuu todellisiin henkilöihin ja sanakirjatyön menetelmiin. Romaanin nimi viittaa kuitenkin varsinaisesti työstettävänä olevan Oxfordin sanakirjan ”sivujuonteeseen”.
Vuonna 1755 Englannissa oli ilmestynyt Samuel Johnsonin Dictionary of the English Language. Kaksi vuotta myöhemmin Lontoon filologisen seuran Kirjaamattomien sanojen toimikunta (!) vaati uuden sanakirjan kokoamista sille jatkoksi. Tuolloin arveltiin, että sanakirjaan tulisi 7 000 sivua jaettuna neljään niteeseen ja työ veisi kymmenisen vuotta. Kun uutta Oxford English Dictionarya päästiin viimein juhlimaan vuonna 1928, siihen kuului 12 nidettä, yli 400 000 sanaa määritelmineen sekä yli 1 800 000 kulloistakin merkitystä ilmaisevaa sitaattia. Sanakirjaan hyväksytyillä sanoilla tuli olla kirjallinen lähde.
Internet-ajan OED:ssä on sen etusivun mukaan yli 500 000 hakusanaa. Vertailun vuoksi Kielitoimiston sanakirjasta löytyy viidennes tuosta määrästä. Toisaalta täydennystä voi hakea lisäksi muista leksikografian alaan kuuluvista sanakirjoista, kuten Suomen murteiden sanakirjasta, Suomen etymologisesta sanakirjasta tai Vanhan kirjasuomen sanakirjasta (kaikki koostettu Sanakirjaportaaliin).
Oxfordin sanakirjan päätoimittajaksi 1879 valittu James Murray (1837−1915) muutti myöhemmin kaupunkiin Lontoosta ja rakennutti kodin yhteyteen Scriptoniumiksi nimetyn varastorakennuksen, jossa hän työskenteli palkattuine avustajineen. Lisäksi vapaaehtoiset avustajat eri puolilla keräsivät sanoja ja niiden merkityksen ilmaisevia sitaatteja ja lähettivät ne Murraylle. Postinjakajalla riitti taatusti kannettavaa.
Miesvaltaisessa toimitus- ja avustajakunnassa harvoja naisia edustivat muun muassa Murrayn tyttäret Hilda, Elsie ja Rosfrith sekä sanakirjatyön alusta lähtien loppuun saakka mukana ollut arvostettu vapaaehtoisavustaja Edith Thompson (1848−1929) sekä sisarensa Elizabeth Thompson. Edith kirjoitti sanakirjatyön ohella Englannin historiaa käsittelevän teoksen, jota luettiin kouluissa. Myös Elizabethilta julkaistiin romaani A Dragoon’s Wife.
Kun sataviisikymmentä miestä tuolloin vuonna 1928 kokoontui Lontoon Goldsmiths’ Halliin juhlistamaan Oxford English Dictionaryn julkaisua, paikalla oli myös pääministeri Stanley Baldwin (1867−1947) johtamassa puhetta. Sen sijaan sanakirjan teossa mukana olleita naisia ei ollut kutsuttu. Kuusi heistä pääsi kuitenkin parvelle istumaan ja katselemaan miesten ateriointia. Yksi naisista oli Edith Thompson.
Oxford English Dictionaryn toinen painos julkaistiin 1989.
Sanakirjan A−B-osan julkaisusta 1888 oli kulunut kolme vuotta, kun toimituskunnalle lähetetystä kirjeestä selvisi, että siitä puuttui sana bondmaid (orjatyttö, orjuutettu palvelijatar). Tästä historiallisesta tosiseikasta Williams punoo omaa fiktiivistä sivujuontaan naisiin liittyvistä, "kadonneista" sanoista.
