Ruokakaupan kuitin mukaan ostoksia kertyi tällä kertaa yhteensä yhdeksän. Niistä kuuden hinta myös päättyy numeroon yhdeksän: edullisin ostos 0,99 € ja kallein 4,49 €. Sattumanvaraisena esimerkkinä hieman arvokkaammista myytävistä tuotteista mainittakoon verkkosivuillaan vuodeksi suojaa tarjoavan tietoturvaohjelmiston hinnasto: 69,99 €, 89,99 € ja 99,99 €.
Ihmetyttää, miksi pääasiassa yhdeksän-loppuisia hintoja yhä käytetään
markkinoinnissa sen sijaan, että varsinkin kahteen yhdeksikköön päättyvä hinta näkyvästi
pyöristettäisiin tasasummaan. Mahdollinen ostaja tietää kyllä, mitä kyseisellä numerolla yritetään psykologisesti
viestiä, mutta antaa silti hämätä itseään. Yhdeksikkö on kuin houkutuslintu: 69,99
€ − onhan
se nyt selvästi halvempi kuin 70 €! Pikkutarkimmat myös muistavat mainita
ysiysihinnan kertoessaan ostoksestaan tutulleen, suurpiirteisemmille riittää
pyöristys.
Sentin arvoa pidetään käsittämättömän merkitsevänä siihen nähden, ettei Suomessa euroon siirryttäessä edes otettu käyttöön pikkuhiluja eli yhden ja kahden sentin kolikoita. Ehkäpä taustalla vaikuttaa oman rahayksikön aikainen sanonta, että pennissä on miljoonan alku.
Vaikka tehokkuutta ja tehostamista etsitään nykyään suurennuslasin kanssa kaikkialta, mainostajat ohittavat täysin tietoisesti tasasumman mukanaan tuomat hyödyt. Tasaluku on helppo ja nopea sanoa ja kirjoittaa. Se vie vähemmän tilaa ja myös kirjoittajan aikaa säästyy. Lisäksi jopa vain satunnaisesti ja vastentahtoisesti mainoksille altistuvaa kuluttajaa ilahduttaisi, jos loppuisi se alituinen ysiysihokema.
Tuskin kukaan maksava asiakas viitsii kauaa seurata kaikkien ostostensa hintoja nähdäkseen, paljonko säästöä ysiysituotteista lopulta kertyy esimerkiksi puolessa vuodessa. Onko kuluttajalla todellista aihetta samanlaiseen huumaan kuin urheiluselostajalla, jonka ääni kohoaa korkeuksiin, jos sadan metrin juoksun ennätys 9,80 paranee sadasosan aikaan 9,79? Vaikuttavatko ysiysihinnat konkreettisesti taloudessa suuntaan tai toiseen (näkökulmasta riippuen) ylipäänsä?