Ympärillämme kriisi seuraa toistaan, nyt jopa matematiikan opetuksen on sanottu olevan kriisissä. Toisaalta matematiikalta ei voi välttyä yhdessäkään niistä kriiseistä, joita parhaillaan eletään. Lasketaan päästömääriä, tuhopinta-aloja, tulva-aaltojen korkeuksia, myrskytuulien voimakkuuksia, ruoan hintoja, mikromuovikiloja, aseita, joukkoja, uhreja, sotakuukausia, rokotuskertoja, raja-aitojen pituuksia, pakolaisia, budjetteja, kilowattitunteja ja vaikka mitä. Moni laskutoimitus tuottaa tulokseksi silti vain arvion, koska tarkkoja lukuja on usein mahdoton saada.
Eräässä uutiskuvassa esiintyvän kenraalin rinnus näytti olevan jo melkein täynnä ansiomerkkejä. Entä jos kenraali jatkaa ansiokasta uraansa ja merkkejä sen kun kertyy, mihin ne laitetaan, kun rinnuksille ei enää mahdu? Vai onko jo alun perin laskettu ansaittavan merkkimäärän todennäköisyys suhteessa ikään, niin ettei lisätilaa tarvitse etsiä takinliepeestä tai hihasta?
Viime aikoina on mieltä askarruttanut myös kysymys paljonko on riittävästi. Uutisen (Yle 14.10.2022) mukaan naapurimaasta on paennut liikekannallepanoa satojatuhansia venäläisiä, ehkä jopa miljoona. Vuoden 2020 tiedon (Wikipedia: Maailmanpankki) mukaan Venäjän asukasluku oli tuolloin 144,1 miljoonaa. Ilmeisesti se samainen noin miljoona kansalaista, joka on jättänyt kotimaansa, ei olisi yhteisessäkään mielenosoituksessa riittänyt kaatamaan hallintoa. Kuka tietää, kun ei uskallettu edes yrittää.
Ei yritetty vankilan, kidutuksen tai sotaan pakottamisen takia, joten luonteva jatkokysymys kuuluu: Onko laskettavissa todennäköisyys sille, kuinka suuri joukko toisin ajattelevia mielenosoittajia tarvittaisiin, että Venäjällä tai muissa kansalaisiaan sortavissa maissa eivät poliisivoimat eikä vankiloiden määrä enää riittäisi estämään hallitsevan vallan kaatamista? Valitettavasti lähimenneisyydessä on monta tukahdutettua yritystä.
Toisaalta vaikka Ukrainan väkiluku vuonna 2020 oli sata miljoonaa pienempi kuin sen maita hamuavan Venäjän, ukrainalaiset eivät ole luovuttaneet. Jopa osa naisista ja lapsista, jotka lähtivät sodan alta turvaan muihin maihin, on palannut monin paikoin raunioituneeseen maahan, vaikkei rauha vielä väiky horisontissakaan.
Ihmetyttää, kuinka monta päivää, kuukautta ja vuotta ilman kunnon lepoa presidentti Zelenskyi jaksaa valtavan paineen alla kannustaa Ukrainaa pysymään taistelumielellä. Tähänkin kysymykseen stressitutkijat varmaan osaisivat antaa arvionsa.
Iranissa puolestaan erityisesti naiset ovat viime viikkoina näyttäneet pelottomuuttaan ja lähteneet kaduille vaatimaan vapautusta heille asetetuista ahtaista rajoista. Sielläkin poliisi lienee suosituin ammatti päätellen siitä, miten tarkan katseen alla kaikki naiset joutuvat elämään. Mittanauha ja suurennuslasi ilmeisesti kulkevat siveyspoliisin taskussa, sillä senttienkään poikkeukset eivät jää huomaamatta, kuten käy ilmi iranilaisen ihmisoikeusaktivistin Fatemeh Shohre Abbaspourin haastattelussa (13.10.2022 Kirkko ja kaupunki):
”Tyttäreni ei edes osallistunut mihinkään mielenosoitukseen, mutta kauppareissullaan hän sattui kulkemaan samalla alueella, jossa mielenosoittajat protestoivat. Tyttäreni myös käytti hijabia, mutta poliisi otti hänet kiinni, koska hame oli ollut neljä senttiä liian lyhyt.”
Iranissa asuu noin 84 miljoonaa ihmistä, joista suurpiirteisesti arvioiden puolet seuraa jatkuvasti, miten toinen puoli pukeutuu ja käyttäytyy. Jokaiselle naiselle riittää ainakin yksi moraalinvartija, siis poliisi. Muita mahdollisia ovat isät, sedät, isoisät, aviomiehet, veljet ja miespuoliset serkut. Jos tälläkään kertaa meneillään olevat mielenosoitukset eivät johda vaadittuihin muutoksiin, naiset joutuvat jatkamaan elämäänsä kahden vankilan välillä.
Tähän epävarmuudessa vellovaan aikaan meille kaikille sopisivat erään äidin sanat nassikalleen, kun hän työnsi tämän lempeästi tavaratalon vessankopin ovesta sisään: Toimi äläkä haaveile.