Egyptin yli 4000-vuotiset pyramidit lakkaavat tuskin koskaan hämmästyttämästä ihmiskuntaa. Jos ne joskus tuhoutuvat, ne tuhoutuvat niille sijoilleen. Äskettäin Arkistojen salat ‑dokumentissa esiteltiin melkein yhtä hämmästyttävää tapahtumaa 1960-luvun Egyptistä: silloin siellä suoritettiin historiallinen siirto-operaatio, jossa kahdelle faarao Ramses II:n yli 3000-vuotiaalle temppelille jouduttiin etsimään uusi paikka.
Niilin varrella sijainnut, Nubian menneisyyttä edustanut Abu Simbelin temppelikompleksi uhkasi jäädä veden alle Assuanin suurpatohankkeen vuoksi. Unescon (Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) vuonna 1959 aloittaman kampanjan avulla temppelit saatiin pelastettua, joskin todella rajuin keinoin: sen lisäksi, että temppelit siirrettiin alkuperäiseltä rakennuspaikaltaan, ne ja kaikki jättimäiset patsaat sahattiin ensin kappaleiksi.
Wikipedian mukaan muut vaihtoehdot olivat temppeleiden jättäminen paikalleen kupolilla suojattuna tai koko rakennuskompleksin nostaminen kerralla toiseen paikkaan. Siis mitä? Ei taatusti ollut silloin eikä ole nyt olemassakaan sellaista superhypernosturia, joka pystyisi moiseen urakkaan. Pelkästään yksi julkisivun yli 20-metrinen istuvaa faaraota kuvaava kivipatsas, jonka korvaan ”ihminen mahtuisi mukavasti istumaan”, painaa tonnikaupalla. Faaraopatsaita on yhteensä neljä. Nostapa siinä samalla 60-metrinen temppeli ja toinen pienempi.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuuden sahaaminen kuljetettaviin osiin, siirtäminen ja kokoaminen kestivät tuon ajan ”monumenttimiehiltä” neljä vuotta (1964−1968). Uuden paikan tasaisuuden vuoksi temppeleiden taustaksi rakennettiin vielä keinotekoinen vuori. Temppelit kohoavat 65 metriä ylempänä ja noin 200 metriä taempana alkuperäisestä paikastaan. Tai ainakin tuolloin kohosivat − vieläkö tilanne lienee sama?
Dokumentti nimittäin toi mieleen ilmaston lämpenemisen, jäätiköiden sulamisen ja merien kohoamisen sekä niiden vaikutukset pahimmillaan. On esitetty arvioita siitä, missä ajassa ja kuinka paljon merenpinta nousee milläkin lämpenemisen asteluvulla. Matalat saarivaltiot ovat jo selvästi uhanalaisia, eikä asuminen Venetsiassakaan taida enää olla järin huoletonta.
Jos nouseva vedenpinta joskus uhkaa laajemmalti maailman maita ja niiden historiallisia kulttuurisia monumentteja, niitä tuskin ollaan enää valmiita pelastamaan niin äärimmäiseen tapaan kuin Ramses II:n temppeleitä. 1960-luvun siirtohanke maksoi noin 80 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (kuulostaa nykyiseen miljardiluokan rahapuheeseen verrattuna lähes pikkurahalta), ja siihen osallistui viitisenkymmentä valtiota.
● ● ●
Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 1972. Vuonna 2021 kulttuuri- tai luontokohteita tai molempiin ryhmiin kuuluvia maailmanperintökohteita oli yhteensä 1 154.
