Nykyaikana kaikkea voi seurata ja kaiken paljastaa sitä itse tahtomatta tai edes tiedostamatta, koska taivas on miehitetty erilaisin seurantasatelliitein. Taivaalta ei tarkkailla vain arkisen elämämme toimia vaan myös ja erityisesti sellaista, mikä poikkeaa tavallisesta, esimerkiksi sotatilanteen tapahtumia kuten nyt Ukrainassa. (Yle 11.3.2022)
Ennen oli toisin. Siihen maailmanaikaan, kun kynä ja paperi olivat tärkeitä viestintävälineitä, sotilaat kirjoittivat viestejään kotiin ”sieltä jostakin”. Tarkemman sijaintitiedon sijaan epämääräisen viittauksen oli tarkoitus suojella rintamalla olleita. Ehkei salassapidossa aina kuitenkaan onnistuttu, kun kenttäpostin toivottiin hartaasti tuovan vastauskirjeitä rakkailta.
KAATUNEIDEN RAKKAUSKIRJEET
Tiedustelu-upseerin käskynjako
”Tutkikaa haavoittuneiden vihollisten taskut
ja kaatuneiden vihollisten taskut.
Voi löytyä meille arvokasta monin tavoin.
Edellyttäen että teillä on aikaa”, minä sanoin.
”Rakkauskirjeet ilman muuta mukaan,
lempiviltä lipsuu monenmoista
pommiemme tehosta, laivoista ja tonnistoista.
Saamme palapeliin lisättävää.”
Päätin ohjesäännön mukaan: ”Onko kysyttävää?”
Silloin eturivin kersantti, muistaakseni Glasgow´sta,
nousee ylös, hetki tuimaa tuijotusta,
sitten hyvin hitaat sanat:
”Pidättekö oikeana, minä en,
että niin yksityistä ja pyhää
kuin rakkauskirjeet, ja vielä kaatuneiden,
nuuskii joku pirun muukalainen?”
Douglas Street (suom. Hannu Tarmio)
