Ehkäpä pienin, mutta omassa lajissaan kokoaan merkityksellisempi kuva itsenäisen Suomen kehityksestä on yli sadan vuoden ajan painettu postimerkkeihin.
Merkeillä on juhlistettu ja muistettu instituutioita,
järjestöjä, teollisuudenaloja, taidetta, tiedettä, moninaista luontoa,
vuodenaikoja, latoja, huusseja, urheilua, koulutusta, puolustuslaitosta,
viestintää, kädentaitoja… LUKEMATTOMIA muita asioita. Postimerkein on myös
kunnioitettu eläviä tai kuolleita suomalaisia, niin presidenttejä kuin eri
alojen suuria, varsinkin taiteen edustajia. Vaatimattoman kokoisessa
viestinviejässä on näkynyt myös kansainvälinen yhteistyö ja kurkotus vieläkin
laajemmalle.
Postimerkeistä on ilmennyt Suomen asema ennen itsenäistymistä ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan alla. Autonomian aikaiset, vuodesta 1856 ilmestyneet kopeekka-arvoiset merkit postitorvineen, vaakunoineen ja kruunuineen vaihtuivat vuonna 1866 arvoltaan penneihin ja markkoihin.
Ruotsin alaisuuteen taas viittaa vuonna 1990 julkaistu postimerkki, joka vie kuningatar Kristiinan aikaan ja juhlistaa 350-vuotiasta yliopistolaitosta. Ensimmäinen yliopisto perustettiin 1640 Turkuun, mistä se siirrettiin 1828 Helsinkiin. Teoksessa Kuningatar Kristiina – aikansa eurooppalainen (Matti Klinge, Laura Kolbe, Maria-Liisa Nevala & Päivi Setälä 1990) Klinge kirjoittaa: Äskettäin otettiin Ruotsin seteleihin ”harmaatakkikuningas” Kaarle XI:n kuva tiukkaa säästäväisyyttä ja yksinvaltaa ilmaisevana ihanteena, mutta Suomi julkaisi eurooppalaisuutta ja sivistystä – sivistystä yleensä ja myös naissivistystä – ihannoivan kuningatar Kristiina postimerkin.
Postimuseon verkkosivuja selatessa itsenäisyysajan alussa näyttää olleen kaksi kilpailevaa merkkisarjamallia, 1.10.1917 julkaistu Eliel Saarisen saarismalli ja vuoden 1918 puolella julkaistu Vaasan malli. Seuranneen yli kymmenvuotisen leijonavaakunapostimerkkien valtakauden oli kaiketi tarkoitus vahvistaa nuoren valtion perustusta.
Ensimmäisissä piirroskuvallisissa merkeissä vuonna 1929 juhlistettiin 700-vuotiasta Turkua.
1930-luvulla posti kulki enimmäkseen linnoja, kirkkoja, piispoja, sotapäälliköitä, tiedemiehiä, valtiomiehiä ja sota-aluksia kuvaavien merkkien voimin. Tasavuosia juhlivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kalevala (100 vuotta) sekä Posti (300 vuotta). Presidentti P. E. Svinhufvudin 70-vuotispäivää muistettiin 1931.
Seuraavan vuosikymmenen alussa 1940 postimerkeissä marssivat sotilaat, mutta jo seuraavana vuonna alkoi jälleenrakennustyö, jota jatkettiin sodan päätyttyä. Minna Canthin syntymästä tuli 100 vuotta 1944, ja niinpä ensimmäinen nainen painettiin postimerkkiin. Merkkeihin pääsivät myös muun muassa maaseudun elinkeinot ja lastenhuolto. Maakuntien vaakunoista alettiin julkaista sarjaa. 1948 viestin lähettäjä saattoi valita, liimaako kirjeeseensä S. Topeliuksen, F. Paciuksen, J. L. Runebergin vai U. Cygnaeuksen kuvan. Vuosikymmenen päätteeksi julkaistiin neljä postimerkkiä suomalaisuuden yhdestä kulmakivestä, saunasta.
1950-luvulla postimerkin saivat muun muassa 400-vuotias Helsinki, veripalvelu, XV olympialaiset Helsingissä, lennätin, vuoden 1906 säätyvaltiopäivien puhemiehet, sairaalalaitos, lähetystyö sekä sahateollisuus ja Metsähallinto. Myöhemmin varsin suosittu luonto pääsi nyt postimerkkiin: kukkia, marjoja, hyönteisiä, nisäkkäitä ja lintuja (mm. räyskä). Yrmeännäköisestä Jean Sibeliuksesta julkaistiin surumerkki 1957.
Väritykseltään postimerkit olivat vuosikymmeniä varsin
neutraaleja, haaleita, sinisenharmaata ja rusehtavaa. Vasta 1960-luvun
puolivälissä sävyt alkoi
vat pikkuhiljaa kirkastua.
Vuosikymmenen aluksi juhlistettiin merkillä karjalaisten suurjuhlaa sekä presidentti Kekkosen 60-vuotispäivää. Myöhempinä vuosina erinäisiä vuosia täyttivät muun muassa Suomen Pankki, rautatiet, valtiolliset oikeudet, Maanmittaushallitus, kansanedustuslaitos, Finnair, kunnallinen itsehallinto, kansakouluasetus, valtakunnallinen poliisi, vakuutustoiminta, paperi-, puunjalostus- ja metalliteollisuus sekä puolustuslaitos, kouluhallitus, keskuskauppakamari ja ylioppilasosakunnat. Lisäksi huomionosoituksen saivat ensiapu, Ruotsin suomalaisraivaajat sekä siviililentoliikenne. 60-luvulla usean tunnetun taiteilijan syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta.
1970-luvun alussa kirjemerkin hinta maksoi 50 penniä. Merkkien aiheissa vallitsi jo melkein runsaudenpula verrattuna itsenäisyyden alkuaikoihin.
Vuosikymmenen teemoiksi valittiin esimerkiksi eri teollisuudenaloja ja taidelaitoksia sekä arkkitehtoonisesti edustava Hvitträsk; monet urheilun EM- ja MM-kisat, vammaisurheilu; SALT-neuvottelut, Ahvenanmaan itsehallinto, Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyyssopimus, pohjoismainen yhteistyö; luonnonsuojelu, Maailman ilmatieteellinen järjestö, saasteeton kaupunkiliikenne, meripelastustoiminta; Yleisradio, puhelin Suomessa 100 vuotta ja linja-autoliikenne. Teollisuuden vastapainoksi myös kädentaidot ja kansanpuvut saivat postimerkeissä sijansa.
Ehkäpä erikoisin aiheeltaan oli rationalisoinnin juhlavuoden 1974 kunniaksi liikkeelle laskettu merkki. Kansainvälisenä naistenvuotena 1975 taiteilijat Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff ja Maria Wiik liittyivät edelläkävijä Canthin seuraan. Seuraavana vuonna juhlistettiin 100-vuotista suomen kielen tutkimusta. Kirpaisikohan 1973 julkaistu 30 pennin arvoinen joulukorttimerkki silloista joulupostin lähettäjää yhtä kovasti kuin tämän vuoden hinta 1,30 euroa…
1980-luvulla Suomessa pyöreitä vuosia täyttivät muun muassa lasiteollisuus, uudempi arkkitehtuuri, nuorisoseuraliike, aikakauslehdistö, sähkölaitostoiminta, Svenska litteratursällskapet i Finland, setelipainatus, lääninhallinto, metrijärjestelmä, STT (Suomen tietotoimisto), Ilmatieteen laitos, Posti- ja Telelaitos, apteekkilaitos, kansanopistot sekä Arvo Ylppö, Korkeasaari, Kalevala ja suomalainen kirja. Oman postimerkin saivat myös yksikamarinen eduskunta, museotoiminta, kirjeluokitus, hammaslääketiede, tähtitiede, musiikki ja musiikinopetus, lasten päiväkerhotoiminta, mielenterveys ja joukkoliikunta.
1990-luvulla alkavat yleistyä eri aihepiireistä otetut merkkisarjat. Oman sarjan saivat muun muassa Rudolf Koivun kuvitukset, vesilinnut, talviurheilijat, suomalaiset keksinnöt, suomalainen kirjallisuus ja muotoilu sekä 100-vuotias elokuva. Aluksi suosittiin kolmen merkin sarjoja, sittemmin merkkien lukumäärä on vaihdellut jopa kymmeneen asti.
90-luvun erikoisuuksiin kuuluvat vuoden 1992 sekä talvi- että kesäolympialaiset (Albertville, Barcelona). Samana vuonna julkaistiin ensimmäinen Tove Janssonin kirjoihin perustuva muumimerkki, minkä jälkeen muumeista on tullut jopa postimerkkien vakioaihe. Tavallisen peruspostin lähettäjää huvittaa peräti 19 markan arvoinen pieni kolmiomerkki sontiaisesta!
Maamme-laulu täytti 150 vuotta 1998, ja seuraavana vuonna suomalaiset pääsivät laulamaan sitä Mika Häkkisen formula 1 -kisojen maailmanmestaruuden kunniaksi. Huomionosoituksen sai myös kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta edistävä Marttajärjestö täyttäessään 100 vuotta vuosikymmenen lopulla.
Postimerkkien 2000-luvun avaa avaruus, kirkon riemuvuosi sekä tiedekasvatus. Suomalaisen hiihtourheilun pian synkkenevistä tunnelmista muistuttaa merkkipari Janne Ahosesta ja Mika Myllylästä vuoden 2001 aluksi. Vuotta myöhemmin postimerkeissä korostuivat suomalaisuuden symbolit kielo, lemmikki, joutsen, koivu, kuusi, mänty, Suomen lippu, peruskallio, maisema – oli siirrytty markasta euroaikaan.
Uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä elettiin jonkinlaista siirtymävaihetta, katsottiin taakse ja eteen: merkkinsä saivat niin Muistikuvia Suomesta ‑sarja kuin Monikulttuurinen Suomi -sarja. Vuonna 2006 julkaistu sarja Lumiteoksia voi tulevaisuudessa muistuttaa karusti entisestä Suomesta. Samana vuonna vietettiin postimerkin juhlaa.
Monen tutkijan ja muun tekijän apurahalähteitä ovat olleet suomalaisten, niin ikään postimerkillä muistettujen mesenaattien säätiöt. Entä miten pärjättäisiinkään ilman suomalaista almanakkaa tai kirjankustannusta?
2007 sadan vuoden ikään pääsivät esimerkiksi Tampereen tuomiokirkko, eduskunta ja SAK (Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö). Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Martti Ahtisaari osui kansalliseen itsetuntoon 2008.
2010-luku toi postimerkkeihin musiikkialan kotimaisia artisteja ja eri aloilla menestyneitä naisia, arkkitehtuuria, vanhoja linnoja sekä saamelaiskulttuuria. Suomalaisen arjen muutosta tehtiin myös näkyväksi, ja suomalainen edelläkävijä äitiyspakkaus sai ansaitsemansa huomionosoituksen.
Kansakoulusta Pisaan ‑sarja muistutti suomalaisen koulutuksen laadukkuudesta, Hullut suomalaiset puolestaan kansan leikkisämmästä puolesta. Kun alkuvuosina julkaistiin kaksi merkkiä kansallispuistoista, ei vielä osattu edes aavistaa niiden merkitystä tulevina koronapandemiavuosina.
Postimerkkeihin painetaan yleensä tavalla tai toisella tunnettujen ihmisten kuvia, mutta vuonna 2017 tehtiin poikkeus: tavallisista ihmisistä tuli merkkihenkilöitä Suomen täyttäessä 100 vuotta. Rinnalla juhlittiin tietenkin Linnassa.Vuosikymmenen lopulla postimerkein muistutettiin ilmastonmuutoksesta ja lukutaidon merkityksestä. Vaikka kirjeenkirjoitus – ja samalla itse postimerkki − onkin katoava laji digitalisaation puskiessa eteenpäin, myös Kirje koskettaa -sarjalla muistutettiin toistemme muistamisen tärkeydestä.
Yli vuosisadan jatkumo tekee suomalaisista postimerkeistä pienimuotoisen kasvukertomuksen, jonka kuvitusta voi lukea sanattomana historiankirjoituksena. Vaikka aihekirjo onkin laajentunut vuosikymmenestä toiseen, osin historia silti jää näkymättömiin: sotaa lukuun ottamatta maata koskettaneet ikävät tapahtumat, kuten lama-aika tai Estonian uppoaminen, on sivuutettu. Viestimissä tiuhaan esiintyvät poliitikot eivät myöskään ole päässeet merkkien välityksellä maailmalle leviämään, paitsi ne, joista on myöhemmin tullut presidenttejä.
Edelleen piinaavaa piikkipalloa tuskin kukaan silti haluaa enää postimerkkiin muistuttamaan olemassaolostaan.
