Selvästi valtaosa Suomen kansalaisista lukee lehtensä, kirjallisuutensa ja uutisensa (yhä) suomen kielellä. Vain hieman yli 5 prosenttia väestöstä on toisen virallisen kansalliskielen eli ruotsin käyttäjiä. Silti valtioneuvosto julkaisi juuri hyväksymänsä 80-sivuisen kansalliskielistrategian ensin ruotsiksi, sitten vasta suomeksi, otsikosta alkaen.
No, ei sentään vielä englanniksi. Pitäisi kai kiittää ja kumartaa.
Englannin kielihän on jo tunnetusti syrjäyttänyt suomen kielen muun muassa yritysten, ravintoloiden, tapahtumien, erilaisten kampanjoiden ja taidenäyttelyteosten nimissä. Se on alkanut toden teolla tympäistä.
Suomen kieli nousi, ei vaan nostettiin aikoinaan kovalla työllä kyökistä valtakunnan saleihin sekä tieteen ja tutkimuksen kieleksi osoittamaan tasavertaisuutta muiden kielten rinnalla. Nyt näyttää siltä, että aiemmin mainittujen ohella myös tiedemaailma on painamassa sitä jälleen alas.
Lehtikolumnissa kerrottiin äskettäin (AL 28.11.2021), että väitöskirjan tekemisestä kiinnostuneen into sammui siihen, ettei hän saanut tehdä sitä suomen kielellä pääkaupungin yliopistoon. Ehkä käytäntö on jatkunut jo pidempään, ainakin muiden tieteellisten tekstien osalta. Joka tapauksessa suomen kielen käytölle saatu voitto akateemisella alalla kesti siis korkeintaan 163 vuotta: ensimmäinen omakielinen väitöskirja nimittäin julkaistiin 1858.
Merkille pantavaa on, että Rietrikki Polénin (1823−1884) väitöskirja sai julkaisuluvan kuutisenkymmentä vuotta ennen ensimmäisen suomenkielisen yliopiston perustamista Turkuun. Perustamisesta päätettiin Kalevalan päivänä vuonna 1920.
Toisaalla kuulemma on keskusteltu jo siitäkin, saako yliopiston suomen kieltä käyttävään opetustoimeen hakea lainkaan omakielisellä hakemuksella vai tuleeko jokaisen käyttää vain englantia. Lähtökohdanhan pitäisi olla se, että tarvittaessa hakemuksensa voi tehdä englanniksi!
Kuinkahan moni muu Euroopan maa on Suomen tavoin näin valmis vaihtamaan oman kielensä toiseen? Tuskin ainakaan Islanti, jonka kieli on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti. Olisiko aika unohtaa jauhaminen suomen kielen vaikeudesta?
Ihmisen identiteetti liittyy vahvasti juuri omaan kieleen. Suomalaisen identiteetti on kestänyt läpi ruotsin ja venäjän kielen vallan ajan – mutta vieläkö se kestää uuden valloittajan?