Kirjoitetun kielen parissa voi sekä työskennellä että
leikitellä. Leikistä tahtoo tulla puolitotista, kun siihen oikein syventyy.
Esimerkiksi anagrammien kehittely tuottaa paitsi huvia saa myös aivot
liikkeelle, niin ettei alkuun päästyään millään haluaisi luovuttaa. Se on
lisäksi erinomaista ajankulua ainakin niille, jotka mielivät käyttää myös päätään eikä vain näppäilysormiaan.
Tuttu suomenkielinen ilmaus muokkautuu mitä erilaisimpiin versioihin.
Yksittäisten sanojen keksiminen on huomattavasti helpompaa kuin kaikkien
kirjainten (yhteensä 25) käyttäminen kerralla: Käytössä on 12 vokaalia, joista
vain 2 erilaista ja niistäkin toista (A) peräti 10 kappaletta, 13 konsonantista
puolestaan 7 on samaa (L). Se taas merkitsee hyvin adessiivipitoisia eli tässä
tapauksessa vain -lla-päätteisiä anagrammeja.
Täydellisimmin kokonaisia lauseita ovat tai niitä vastaavat
esimerkiksi seuraavat: Hallama raivaa
illalla lavaa, Rahalla vaali, ivaa N.
Mallalla (= Mallan luona), Ala
vihaamalla vallan rallia ja Vaarana
hallaa illalla, Vilma.
Monenlaisista aiheista jälkien siivouksesta
korruptioon ja huolehtivaan varoitukseen voi puhua näinkin vähin aineksin.
Kirjaimista saa melko vaivatta koottua verbittömiä, otsikkoa
muistuttavia ilmauksia, kuten Maalarina
halvalla laivalla, Harvalla maalla
lainavallia, Laihialla vallalla
Narvamaa, Vailla rahaa Vallilan
maalla, Harvainvallalla maa-ala lila
sekä Ara ilmalaivalla Valhallaan.
Toisen vokaalin (I) vähyys rajoittaa yksikön persoonamuotoisten
verbien käyttämistä, koska jäljelle jäisivät vain lukuisat A-kirjaimet. Verbi
saadaan ujutettua mukaan käyttämällä joko partisiippi- tai infinitiivimuotoa: Varhain illalla maalaavalla, Lallin vaivalla raahaamalla, Raivaamalla lava hallin alla.
Kuin surullinen mainos ruostuville aluksille on ilmaus Halvalla laiva Aralin maalla.
Suomen kielen yleisimpiin kirjaimiin kuuluvat juuri A ja L,
ja ne sisältyvät myös moniin nimiin. Edellä mainittujen etu-, suku- ja
paikannimien (Malla, Vilma, Hallama, Narvamaa, Laihia) ohella esimerkkeihin
pääsevät myös Lillan, Laila, Valma, Arvi sekä Marin: Lillanilla harmaa laavalava, Lailalla
varmaan A-hallilava, Valmalla laiva
lainarahalla, Laihalla laamalla Arvin
vala ja Marinilla lavalla alla vahaa.
Aihepiireistä myös eläimet (tai niihin viittaava nimitys) erottuvat
selvästi. Laiha laama saa seurakseen harmaat valaat, hallavat naaraat, lihavan
naalin sekä jo mainitun aran (papukaijan): Harmailla
valailla vana alla, Hallavilla
naarailla malvaa, Lamalla lihava
naali varalla.
Vielä muutama versio adjektiivista vanha: Vanhalla aralialla maavalli, Maali alla vanhalla vaarilla.
Kirjainten sitkeä pyörittely tuottaisi varmasti monta
muutakin enemmän tai vähemmän järkeenkäyvää ilmausta. Joissakin kielissä voi
todella olla vain 2–3 vokaalia ja alle 10 konsonanttia – onneksi suomen kieli on
tässäkin asiassa kehittynyt monien ilmaisumahdollisuuksien kieleksi.
Esitetyistä anagrammeista vain yksi kuuluu samaan
aihepiiriin kuin alkuperäinen innoituksen lähde. Sehän on tietenkin jopa suomen
kielen kauneuskilpailuissa menestynyt, säätiedotuksista klassikon maineeseen
noussut lyyrinen ilmaus Alavilla mailla
hallanvaara.
