Kun Thaimaan uuden kuninkaan uusi vaimo makaa
vihkiseremoniassa rähmällään miehensä edessä, se näyttää järkyttävän
alentavalta. Siinä ylivaltaa pitävä hallitsija osoittaa naiselle tylysti hänen
paikkansa. On vastenmielinen ajatus, että jollakulla ihmisellä on kaikki valta,
jolle kaikki muut joutuvat täysin alistumaan.
Kun varakas turkkilaismies esittelee kotiaan maassaan
matkaavalle toimittaja Simon Reevelle,
hänen puheessaan kuuluu rahan valta. ”Kengät ja laukut eivät ole minun, mutta
niiden käyttäjät ovat minun”, hän toteaa siellä täällä lojuvista tavaroista ja
niiden omistajista.
Kun vanhoillisen lahkon päämies esittää vakaana
mielipiteenään ”Vain rumat ja rivot naiset haluavat tasa-arvoa”, hänen
sanoissaan kuuluu nuijaansa heiluttavan ja sen valtaan uskovan luolamiehen
ylimielisyys. Dokumentissa Venäjän
hakatut naiset toimittaja Stacey
Dooley pyysi saada haastatella myös miehen vaimoa, mutta sai esittää vain
miehen hyväksymät kysymykset.
Kun vaimo sanoo ”Kun nainen ymmärtää, että hän on miehensä alainen,
hän on aina onnellinen”, siinä on onnen sijasta päinvastoin jotain kovin
surullista. Jos tämä ei muuten ole naiselle selvä asia, mies saanee viestinsä perille
käyttämällä ruumiillista tai henkistä (väki)valtaa.
Samaan aikaan Me too -liikkeen leviämisen ohella on ilmennyt myös
tasa-arvokehityksen taantumista, josta ymmärrettävästi eri tahoilla on oltu
huolestuneita. Eikä vain siitä, vaan moni muu jo taakse jääneeksi oletettu ilmiö
on osoittanut paluun merkkejä. Loppujen lopuksi siinä kaikessa taitaa perimmältään olla
kyse ihmisten välisestä yhdenvertaisuudesta – tai siis halusta osoittaa,
ettei sitä ole eikä voi olla.
