Tuli asioitua virastossa. Kyseinen virasto ei ole ainoa,
jossa on tuhlattu turhaan isotteluun. Asiainhoitoon tarkoitettuja koppeja on
rakennettu pitkä rivi, mutta koskaan läheskään kaikkia ei näytä käytettävän yhtä
aikaa. Enintään kolme virkailijaa istuu kopissaan samaan aikaan kun
vuoroaan odottavat kymmenet asiakkaat.
Kun koppiin viimein pääsee, virkailija suosittelee melkein
ensimmäiseksi verkkoasiointia. Onko kenties jotenkin vaikea ymmärtää, että jos asiakas
on tullut paikalle (jonottamaan), hän todellakin on tehnyt niin tieten tahtoen?
Ja loppujen lopuksi mitä se kenellekään kuuluu, miksi joku haluaa käyttää
palvelua, jota kuitenkin vielä tarjotaan?
Kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ei vastausta saa
verkosta, vaikka kuinka klikkaisi linkkiä linkin perään. Vaikka taito etsiä ja
seuloa tietoa kuuluu nykyään olennaisiin kansalaistaitoihin, vaatimus kaikkien
alojen asiantuntijuudesta on liikaa vaadittu yhdeltä ihmiseltä. Varsinkin virallisessa
asioinnissa paitsi helpompaa myös luotettavampaa on kääntyä oikeasti asiaa
tuntevan ihmisen puoleen. Joillekin se on mieluisinta kasvotusten.
Kaiketi myös koppien lukumäärällä on yritetty luoda
virastoon luotettavuuden vaikutelma. Täällä
Sinua/Teitä kyllä palvellaan. Siinä on kuitenkin selvästi epäonnistuttu:
asiakkaat ihmettelevät itsekseen tai toisilleen näitä tyhjänpantteja.
