Kylässä katse osui naistenlehden etusivulle painettuun
irtonumerohintaan 9,90 euroa. Jossain alitajunnassa eurot muuttuivat markoiksi.
Olisinko entisinä aikoina ollut valmis maksamaan mistään lehdestä noin 60
markkaa kappaleelta?
Jos kahvilassa ottaa kakkupalan (joka voisi olla isompikin)
ja kahvin (jonka pitäisi olla isompi), yhteishinnaksi tulee vähintään 7 euroa. Tästä
”ateriasta” 42 markkaa kuulostaisi käsittämättömältä. Mutta jonkin vanhan
laulun säe Vielä on viitonen kahviin ja
pullaan pätee sellaisenaan myös nykyaikana, koska rahayksikköä ei mainita.
Toimeen vain on tultava sillä, mitä on. Vaikka sitten satasen lainalla.
Vertailuja tehtäessä niin ikään esimerkiksi joulukorttien
lähettäminen alkaa käydä varsin hintavaksi. Tavallinen kortti (1,50 euroa) ja
edullisimman joulutervehdyksen postimerkki (1,05 euroa) tekisivät jo 15 markkaa,
mikä on kova hinta sekin. Monelle se on liian kova myös euroina, joten on
siirrytty esimerkiksi tekstiviestitervehdyksiin ja joukkolähetyksiin. Johan
siinä joulumieli lopahtaa, kun kymmenes samanlainen Hyvää joulua kilahtaa puhelimeen. Arvovalintoja nämäkin.
Katseen syytä kaikki. Menneeseen vertailusta on tapana herkästi
muistuttaa suomalaisella sanonnalla: Sitä
tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Piilee siinä silti oma viehätyksensä, että on mahdollisuus vertailla.
• • •
