Ilmastohuoli painaa ainakin aikaansa seuraavaa mieltä eri tavoin. Se saa keksimään, kehittämään ja ottamaan käyttöön monenlaisia uusia menetelmiä ja tapoja, joiden avulla pyritään saamaan siedettävämpi jatkoaika elämälle maapallolla.
Yksi elintärkeä huoli on ruoantuotanto. Miten ruokaa riittää kaikille, kun väkilukukin kasvaa koko ajan huimaa vauhtia? Miten selvitä, kun olosuhteet muuttuvat yhä laajemmilla alueilla sellaisiksi, ettei minkäänlainen tuotanto enää edes onnistu?
Ongelman ratkaisemiseksi ihmeellinen, kaikki päivittäiset ravintotarpeet kattava pilleri on jo varmaan jossain kehitteillä. Sepä olisikin helppoa, kun ei muuta tarvitsisi. Koneet ympäri maailman sylkisivät ränneistään ulos nälästä pelastavia pilleripurkkeja. Mutta nyt ollaan vielä tässä.
Ruoantuotannon ongelmaa yritetään ratkoa muun muassa kiinnittämällä huomio karjatalouden kielteisiin puoliin ja sitä kautta pyrkimällä sen vähentämiseen. Onhan todettu, että karjatalous tuottaa haitallisia metaanipäästöjä ja näin osaltaan lämmittää ilmastoa.
Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkästään lihantuotannon vähentäminen vaan toisten mielestä eläimiä ei saisi lainkaan tappaa syötäväksi eikä muutenkaan. Sen lisäksi moni näin ajattelevista katsoo ihmisen itsensä perimmältään olevan vain yksi osa eläinkuntaa. Mitenköhän he siis aikovat saada myös kaikki ne ”muut” eläimet, joiden perusluontoon kuuluu saalistaa syödäkseen, lopettamaan toistensa tappamisen?
On suorastaan huvittavaa, miten ihmistä yritetään sovittaa eläinkuntaan ja samalla aivan päinvastaisesti eläimistä pyritään kaikin keinoin muokkaamaan ihmisen kaltaisia.
Eläinperäisestä ruoasta luopuminen tarkoittaisi sitä, että tietoisesti heikennettäisiin mahdollisuuksia ravinnonsaantiin ja lisättäisiin nälänhädän laajenemisen mahdollisuutta, vaikka ruokaa olisi tarjolla käden ulottuvilla. Kaikkialla ruoho ei kuitenkaan ole vihreämpää toisellakaan puolen aitaa.
Joidenkin kansojen koko elämä perustuu yhä eläinten ja niistä saatavan monipuolisen hyödyn varaan. Syötävän osan lisäksi niistä voidaan käyttää liki kaikkea muutakin, nahkaa, ihraa, karvoja ja luita. Tekisikö mieli mennä tarjoamaan kasvisvaihtoehtoa?
Tässä herääkin kaikenlaisia kysymyksiä: Jos karjan ja muiden maatalouseläinten (koko eläinkunnasta puhumattakaan) annettaisiin vain vapaasti lisääntyä, miten silloin sitten kaikille riittäisi syötävää? Kuka pystyy huolehtimaan karjasta, josta ei voi saada elantoa? Vai annettaisiinko eläinlaumojen vain levittäytyä kaikkialle? Päästettäisiin navettojen tilanpuutteessa lehmät kuljeskelemaan kaduilla? Heitettäisiinkö hukkaan Mansikin antama lahja, maito, jota se tuottaa joka ikinen päivä ja josta valmistetaan monenlaisia tuotteita ihmisten nautittavaksi? Entä sitten ne metaanipäästöt?
Yksi vaihtoehto sille, ettei eläimiä saisi tappaa, olisi siirtyminen toiseen äärilaitaan eli kaikkien ilmastokuormitusta lisäävien eläinlajien hävittämiseen. Hallittu hidas sukupuutto toteutettaisiin estämällä niiden lisääntyminen, nopeampi tapa olisi joukkoteurastus. Eläinmuseoiden hoidettavaksi jäisivät täytetyt muistot monimuotoisuudesta.
