Onhan keittiöradioni vanha, mukaan lähtenyt muisto muualta.
Silti se yhä toimii sinänsä hyvin. Sillä vaikuttaa kuitenkin olevan oma tahto,
jolla se härnää kuuntelijaa.
Seuralaisena radio on siitä helppo, että sen voi sulkea, kun
ei enää jaksa kuunnella, eikä se moisesta loukkaannu. Kuuntelu sen sijaan
vaatii usein pitkää pinnaa, sillä radiossani on yhdellä säädöllä yleensä kolme
äänenvoimakkuutta. Selvimmin sen huomaa ohjelmissa, joissa sekä puhutaan että
soitetaan musiikkia.
Kun studiopuhe kuuluu sopivasti, välissä soitettu musiikki hiljenee
melkein muminaksi. Jos mukaan otetaan puhelinyhteys ulkopuoliseen, tämän puhe voimistuu
kailotukseksi. Samoin erilaiset tunnusmusiikit raastavat hermoja.
Korva joutuu koville: milloin se joutuu venymään kohti
äänilähdettä kuullakseen paremmin, milloin kääntymään pois välttyäkseen siltä. Koko
ajan ei jaksa nousta säätämään, vaikka siitä saisikin samalla taukoliikuntaa.
Radionkuunteluun liitetään tavallisesti myönteisiä sanoja ja
tuntemuksia kuten leppoisa, rentouttava, mukava. Vaikka sisältö olisi kaikkea
tätä, kuunteleminen voi äänen oikuttelun takia muuttua hyvinkin ärsyttäväksi. Joskus aiemmin radiossani kanava saattoi yhtäkkiä vaihtua toiseen kesken kaiken,
sittemmin laite muutti taktiikkaansa nykyiseen mainoskielen suuntaan: saat kolme
yhden hinnalla.
