Suomen vähittäinen amerikkalaistuminen alkoi kielen ja nuorisokulttuurin leviämisestä tänne, laajeni siitä pikaruokaketjuihin ja rikastumisen ihannointiin amerikkalaisen unelman tapaan, ja nyt koko yhteiskunnasta ollaan muokkaamassa pikku-Amerikkaa. Tylyjä hyvästejä on jätetty monelle sellaiselle peruskivenä toimineelle taholle, jonka voimin aikoinaan rakennettiin ja edelleen kehitettiin Suomesta vakaa ja tasa-arvoinen valtio. Sydämellisesti tervetuloa puolestaan on viime ajat toivotettu isoveljelle Atlantin takaa.
Mallia onkin innokkaasti otettu. Vuoden 2023 lopulla Helsingin Sanomien artikkelissa (7.11.) kerrottiin, että monissa Yhdysvaltain osavaltioissa on menty lainsäädännössä jopa niin pitkälle, että on voitu kieltää ”ei-rahaan-perustuva” (non-pecuniary) harkinta osavaltion rahankäytössä. Tähän sisältyy ajatus, että kaikki muut kuin rahaperusteet ovat ideologisia ja siksi kapitalismin vastaisia.
Isoveljen osavaltiotason sijasta sama periaate vallitsee nyt myös koko Suomessa, vaikkei sitä liene vielä yhtä selvin sanoin kirjattu lakiin asti. Jokseenkin kaikessa näkyy, ettei maan asioista päättäviä kiinnosta tai he eivät halua nähdä hintaa syvemmälle. Rahapuheessa kansalaiset sijoittuvat tietenkin menopuolelle.
Mainitusta artikkelista selviää myös, että jotkin osavaltiot uhkaavat sulkea suurpankkeja pois julkisista tarjouskilpailuista, mikäli ne kannattavat vastuullista ESG-sijoittamista. Lyhenne ESG viittaa sanoihin environment, social and governance eli ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hyvä hallintotapa. Esimerkiksi Texasissa vaaditaan lain voimin ympäristöasioiden jättämistä vähemmälle huomiolle.
Osavaltion oikeusministeri, republikaani Ken Paxton kirjoitti julkisessa kirjeessään kiertelemättä muun muassa seuraavasti: ”Yritykset, jotka syrjivät aseteollisuutta ja asejärjestöjä, öljy- ja kaasuteollisuutta tai Israelin valtiota, eivät voi nauttia mahdollisuudesta voittaa julkisia tarjouskilpailuja Texasissa.”
Yhä useammin tuntuu siltä, että Suomessakin kernaasti jätetään huominen toisten murheeksi ja otetaan kirjaimellisesti kaikki vähänkään kahiseva irti tästä päivästä. Mennään vitsillä vaan, ilakoi huumoripuolue.
Tavallista kansalaista myös se hieman hätkähdyttää, kuinka luottavaisesti Natoon liittymisen jälkeen on heittäydytty Yhdysvaltojen syliin ja ajatukseen sen tuomasta turvasta. Eikä kuitenkaan tarvita kuin maan presidentin vaihtuminen, ja kaikki voi hetkessä olla toisin. Mitä jos valitettavasti mahdollinen tuleva presidentti päättää kostaa kaikki kärsimänsä ”vääryydet” ensin omalle kansalleen ja sen jälkeen vielä muodostaakin ystäväliiton meidän itänaapurimme johtajan kanssa. Kukapa häntä estäisi?
Mutta vielä ennen moisia yllätyskäänteitä voi sydämessään tutkailla, miten päättyykään sanonta Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis…
