Veteen piirretty viiva ehtii hävitä jo ennen muodostumistaan viivaksi eikä siitä jää minkäänlaista jälkeä. Kyseinen fraasi syntyi kuvaamaan asioiden välistä häilyvää rajaa, epämääräistä tilaa, jossa ei kyetä selvästi osoittamaan kullekin asialle omaa tarkkaan rajattua karsinaa.
Sakari Virkkunen (1925−2000) on toimittamassaan Suomalaisessa fraasisanakirjassa (5. p. 1983) maininnut fraasin lähteeksi presidentti John F. Kennedyn (1917−63) kirjan Strategy of Peace (1960). Kennedy on käyttänyt sanontaa käsitellessään rajanvetoa sisä- ja ulkopolitiikan välillä.
Sittemmin fraasia on käytetty myös nimeämään erilaisia kulttuurisia tuotoksia: Max Jakobsonin kirja vuodelta 1980, Terrence Malickin sotaelokuva vuodelta 1998 sekä Timo Heinon veistos vuodelta 2014 ovat kaikki saaneet nimekseen Veteen piirretty viiva.
Veden ohella myös ilma on yksi neljästä elementistä, joiden avulla kreikkalaiset filosofit ovat maailmaa muinoin jäsentäneet. Puhutaan klassisista alkuaineista. Jo mainittujen lisäksi kaksi muuta ovat maa ja tuli.
Kuten veteen piirretty viiva on silmälle näkymätön, niin on myös ilmaan ”vedetty” raja. Siitä huolimatta pystytään muutaman minuutin tarkkuudella kertomaan, että ulkovallan hävittäjä tai muu lentokone on lentänyt toisen maan ilmatilassa. Jos se katsotaan uhaksi, puhutaan ilmatilaloukkauksesta.
Valtioiden välille maaperään voidaan pystyttää näkyviä raja-aitoja ja -muureja, ja rajat voidaan piirtää myös karttoihin. Olematon (ylitetty) raja jossain kilometrien korkeudella vaikuttaa sen sijaan jo ajatuksenakin järjettömältä. Mieli luo kuvaa, jossa maasta lähtee kohtisuoraan ylöspäin lasersäteitä, jotka rajaavat samankokoisen tilan ilmassa ja reagoivat herkästi siihen, kun jokin tunkeutuu tälle alueelle. Fyysiset aidat ja muurit eivät kuitenkaan kauttaaltaan ympäröi maailman maita lasersäteiden olemassaolosta puhumattakaan.
Järkiperäisesti asian voi tietenkin selittää sillä, että on keksitty tarkkoja tutkia valvomaan liikkumista maassa, merissä ja ilmassa. Lähtökohtana tutkien kehittämiselle on ollut valtioiden turvallisuus ja sen varmistaminen, mikä oitis viittaa sotilaalliseen käyttötarkoitukseen. Saatu hyöty on siirtynyt myös muun ilmaliikenteen valvontaan. Vaikkei ilmaan vedettyä rajaa ole olemassakaan, tutka voi siis silti paljastaa sen ylittämisen sääoloista ja vuorokaudenajasta riippumatta.
Koska teknologiassa pyritään jatkuvasti korkealentoisempaan tuotekehitykseen ja valtioiden välisissä suhteissa aina jonkun on yritettävä päästä niskan päälle, tutkien toimintakyvyn heikentämiseksi ryhdyttiin kehittämään häiveteknologiaa. Sen avulla kohteiden havaitsemista halutaan vaikeuttaa. Tulevaisuuden toiveissa lienee keksintö, jonka avulla kohteet saadaan yhtä näkymättömiksi kuin se olematon raja ilmatilassa.
Turvallisuuteen vetoavasta selityksestä huolimatta tuntuu absurdilta ajatella, että ihmisellä (ja hänen kauttaan valtiolla) olisi jokin valta tai oikeus omistaa tai edes hallita ja rajoittaa koko maapallon elämän ylläpitäjää, ilmaa. Ikään kuin ilmatila todella olisi jaettavissa ja myös suljettavissa. Se, joka sai idean päähänsä ja esitti sen ääneen, esitti toiselle samalla uhkauksen: Jos tunkeudut meidän alueellemme, saat hävittäjät kannoillesi. No, se uhkaus otettiin todesta ja pantiin kiertämään.
Suurin osa siivekkäistä ei kuitenkaan ole koskaan rajoista välittänyt. Taivaan linnut ovat tottuneet vapaasti lentämään yli kaikkien rajojen ja maanosien. Sitten samaan ilmatilaan ilmestyivät kymmenet ja sadat pienikokoiset tappajatuholaiset häiritsemään paitsi ihmisten myös lintujen rauhaa. Onko niidenkin säännöllinen reittiliikenne jo uhattuna?