Nyt houkuttaisi aloittaa neljän vuoden mediapaasto. Sosiaalinen media ei ole koskaan kiinnostanut (tätä epäsosiaalista blogia ei lasketa), joten sen välttäminen edelleenkään ei tuntuisi missään. Mutta voisi olla kiinnostavaa kokeilla uutispaastoa ja katsoa, millaisin keinoin se olisi mahdollista ja mitä siitä seuraisi.
Ainakin paaston päätyttyä näkisi kirkkaammin, miten maailma olisi muuttunut kuluneiden vuosien aikana. Jos koko ajan ahtaa itseensä uutisvyöryä, joka suoltaa pieniä ja isompia yhteiskuntiin vaikuttavia tapahtumia, siihen saattaa turtua tai sopeutua niin, että tavallisen tarpojan voi olla vaikea nähdä kokonaisuudessa tapahtunutta suurempaa muutosta.
Nykyään englantilaisen Francis Baconin (1561−1626) tunnetuksi tekemä fraasi Tieto on valtaa on yhä useammin ja jopa monissa vallan linnakkeissa tehty pätemättömäksi. Sen sijaan valheellinen tieto on saanut siivet selkäänsä. Olisivatpa ne kuin Ikaroksen siivet, jotka sulivat polttavan kuumassa kantajansa kuroteltua liian korkealle aurinkoon.
Tiedonpuussa asuu kyy. / Joka sitä lähestyy, / ikuisesti onneton / epäilyksen uhri on. (Lauri Viita (1916−1965)
Koska väärästä tiedosta on tehty vallankäytön moraalisesti epäkelpo mutta vallankäyttäjän tavoitteiden kannalta toimiva väline,
ihmisten tulisi koko ajan olla valveilla sen suhteen, missä mennään, miten
erottaa oikea väärästä. Se on paljon, jopa liikaa vaadittu monelta. Sääliksi
käy ammatikseen totuutta etsiviä, sillä kuorma on painava. Onhan aikamme ilmiö,
älyä korventava tauti aivomätä levinnyt jo laajalle, ja on selvää, ettei sitä
pysäytä enää mikään. Toivoisi kuitenkin, että yhä useampi vielä totuutta arvossa pitävä jättäytyisi pois valheita sumeilematta levittävistä viestintävälineistä.
